Lauantai 29.5.2010 klo 9.52
Nukuin hyvin! Jalka ei häirinnyt unta, liotin sitä nimittäin illalla nokkosvedessä melko kauan - homeopaatin neuvo. Tänään on Pispalan Karnevaalit, koko päivän tapahtuma, jonka juonnan. Rakkaani Ulla-Maija myös esiintyy karnevaaleilla Duo Aitimuksen kanssa (Ulla-Maija + Mia). He ovat iltaohjelmassa kaupan parkkipaikalla Kujakollin edessä.
Protokollassa seuraa aamiainen, suihku ja sitten voisikin valua tapahtumain keskipisteeseen.
lauantai 29. toukokuuta 2010
perjantai 28. toukokuuta 2010
Ensimmäinen
Perjantai 28.5.2010 klo 20.55
Pohjanmaalla on myrsky aiheuttanut kadon. Sanovat, että katastrofi. Samoissa uutisissa kerrottiin, että erikoiset sääilmiöt ovat lisääntyneet, säiden ääri-ilmiöt siis ovat näitä. Siitä ehkä hyvä esimerkki on Jungnerin valinta SDP:n puoluesihteeriksi, uutiset ja sää ovat nimittäin perin lähellä toisiaan. Mikael julisti puolueen ilon ja rakkauden puolueeksi, haa, ehkä Tabermannin osallistuminen eduskuntatyöhön on näin tehnyt tehtäväänsä, sillä Jungner ei ole edes vanha hippi. Melko perverssiä ratsastaa hippiaatteella, mutta perverssimpää olisi Jungnerille ratsastaa hevosella, sillä Mikael ei ole tavan äijä. Saa nähdä tuleeko tästä demareille kato ja katastrofi.
Nelosen uutisissa Junski maalaili, että erilaisuutta pitää sietää, viittasi ehkä puolueen laajaan pohjaan patamustista porvareista oikeistolaisiin bisneshenkilöihin. Noh, se oli kyllä hienosti muistutettu näistä vanhoista työväenlauluista ja -taloista, nostalgiapisteet siitä. Perin hienoa on tällainen tilanne, että joku Persoona menee puoluepolitiikkaan esittelemään iloa ja rakkautta uskottavasti. Tabermannia ja/tai Velttoa kun ei ole otettu vakavasti - enkä sitä ihmettele, sillä suomalainen luottaa hymyilemättömään, tasaiseen varmistuksia tarkistavaan (vanhan VR:n jarrumies?) ja tarkistuksia varmistavaan asiatyyppiin (vrt uutistenlukijasyndrooma). Hömelöt visionäärit pääsevät vain mainostoimistohin pariksi kuukaudeksi harjoittelemaan, suunnittelemaan kampanjoita, jotka sitten osoittautuvatkin menestykseksi, mutta harjoittelija saa mennä, koska on liian uskaliasta laittaa ihmiset nauramalla tai positivisuudella ostamaan tuotteita, sillä eihän sellainen ole vakavalla pohjalla.
Ja tässä ohjelmassa (Kompozer) ei meinaa valittu kirjasinlaji pysyä päällä. Juttunsa kullakin. Eipä valittu laji meinaa muutenkaan pysyä päällä, sillä ydinkatastrofin jälkeen Villieläimet ja torakat valtaavat paikat. Perskuta rallaa, ihmisten ylipainosta on tulossa ns hyvinvointimaissa todellinen pahoinvointiongelma! Nimittäin suunnattomasti ylipainoinen ei pysy eikä saisi ollakaan päällä, sehän tukehduttaisi allaolevan.
Eilen tulin vajaan sadan kilometrin resiinavaellukselta. Hieno reissu, kiitos armas kollega Merja Kompsi! Resinoitiin Kihniön Pettukankaalta Kotalaan. Alunperin oli tarkoituksena päästä Haapamäelle asti, mutta koska matkalla jouduimme raivaamaan pusikkoa radalta sekä antamaan pitkän haastattelun Aamulehden toimittajalle, emme päässeet niin kauas. Lisäksi menoa hidasti ketjurikko, jonka onneksi sain korjattua.
Kotalassa olikin hieno paikka yöpymiseen. Vanha rata-aura, jossa oli kamiina sisällä, oli mainio paikka tehdä ruuat ja sen lähellä oli mainio ala laittaa teltat. Rannassa oli vierasvenesatama, EU-rahalla rakennettu. Nuotiopaikka vain puuttui. Emme tosin olisi jaksaneet notskilla istuakaan, sillä olimme Kotalassa vasta puoli kymmenen ja iltaruoka oli syöty vasta hieman ennen puoltayötä.
Aamulla tutkimme ympäristöä ja tapasimme pari paikallista äijää, jotka kertoilivat paikan lyhyttä historiaa. Pirkan Taipaleen kartalla oli paikalle merkitty laavu, mutta äijät sanoivat, että ei sellaista ole. Yksi laavu oli aiemmin, Mantilon kohdalla. Se oli aivan radan vieressä, eikä järin viihtyisä, mutta siinä oli se etu, että se oli siinä, mihin se oli kartalla piirretty.
Paluumatkalle lähdimme puoliltapäivin. Paluu sujuikin sutjakkaammin, sillä raivausta ei ollut niin paljon eikä haastatteluja myönnetty. Virroilla pysähdyimme syömään lounasta sillalle, jossa edellisenä päivänä annoimme haastattelun (juttu on tiettävästi la 29.5.2010 lehdessä). Nyt paikalle tuli parisenkymmentä nuorta resiinoilla parin ohjaajan kanssa. Resiinamme olivat kiskoilla täydessä lastissa ja niinpä ehdotimme, että he väistäisivät ja näin kävi, he nostivat resiinan kevyen puolen ylös ja pääsivät itse asiassa melko helposti ohitsemme.
Lounaani oli herkullinen. Paistoin pannulla (Primus Classic kaasukeitin, Opan nuotiopannu) kuivattua seitä, kuivattua punajuurta, samoin kuivattua kikhernettä ja tuoretta valko- ja salottisipulia sekä tonnikalaa. Siirsin valmiin paistoksen rasiaan ja lämmitin tortilloja pannulla. Täytteet tortillaan ja jötkäle suuhun! Tosi hyvää! Mausteena oli tietysti itse kasattu mausteseos, jossa korianteria, inkivääriä, chiliä, ruususuolaa ja jeeraa. Eräänlaista piri piriä siis. Eikä se tarkoita huumetta.
Eilen illalla tulikin sitten jalka taas kipeäksi. Kihti perkele, todenäköisesti. On edelleen kipee isovarpaan tyvinivel. Kävin siitä tiistaina lääkärissä ja tänään homeopaatilla. Kumpikin auttoi, jälkimmäinen ehkä keskittyneemmin.
Pohjanmaalla on myrsky aiheuttanut kadon. Sanovat, että katastrofi. Samoissa uutisissa kerrottiin, että erikoiset sääilmiöt ovat lisääntyneet, säiden ääri-ilmiöt siis ovat näitä. Siitä ehkä hyvä esimerkki on Jungnerin valinta SDP:n puoluesihteeriksi, uutiset ja sää ovat nimittäin perin lähellä toisiaan. Mikael julisti puolueen ilon ja rakkauden puolueeksi, haa, ehkä Tabermannin osallistuminen eduskuntatyöhön on näin tehnyt tehtäväänsä, sillä Jungner ei ole edes vanha hippi. Melko perverssiä ratsastaa hippiaatteella, mutta perverssimpää olisi Jungnerille ratsastaa hevosella, sillä Mikael ei ole tavan äijä. Saa nähdä tuleeko tästä demareille kato ja katastrofi.
Nelosen uutisissa Junski maalaili, että erilaisuutta pitää sietää, viittasi ehkä puolueen laajaan pohjaan patamustista porvareista oikeistolaisiin bisneshenkilöihin. Noh, se oli kyllä hienosti muistutettu näistä vanhoista työväenlauluista ja -taloista, nostalgiapisteet siitä. Perin hienoa on tällainen tilanne, että joku Persoona menee puoluepolitiikkaan esittelemään iloa ja rakkautta uskottavasti. Tabermannia ja/tai Velttoa kun ei ole otettu vakavasti - enkä sitä ihmettele, sillä suomalainen luottaa hymyilemättömään, tasaiseen varmistuksia tarkistavaan (vanhan VR:n jarrumies?) ja tarkistuksia varmistavaan asiatyyppiin (vrt uutistenlukijasyndrooma). Hömelöt visionäärit pääsevät vain mainostoimistohin pariksi kuukaudeksi harjoittelemaan, suunnittelemaan kampanjoita, jotka sitten osoittautuvatkin menestykseksi, mutta harjoittelija saa mennä, koska on liian uskaliasta laittaa ihmiset nauramalla tai positivisuudella ostamaan tuotteita, sillä eihän sellainen ole vakavalla pohjalla.
Ja tässä ohjelmassa (Kompozer) ei meinaa valittu kirjasinlaji pysyä päällä. Juttunsa kullakin. Eipä valittu laji meinaa muutenkaan pysyä päällä, sillä ydinkatastrofin jälkeen Villieläimet ja torakat valtaavat paikat. Perskuta rallaa, ihmisten ylipainosta on tulossa ns hyvinvointimaissa todellinen pahoinvointiongelma! Nimittäin suunnattomasti ylipainoinen ei pysy eikä saisi ollakaan päällä, sehän tukehduttaisi allaolevan.
Eilen tulin vajaan sadan kilometrin resiinavaellukselta. Hieno reissu, kiitos armas kollega Merja Kompsi! Resinoitiin Kihniön Pettukankaalta Kotalaan. Alunperin oli tarkoituksena päästä Haapamäelle asti, mutta koska matkalla jouduimme raivaamaan pusikkoa radalta sekä antamaan pitkän haastattelun Aamulehden toimittajalle, emme päässeet niin kauas. Lisäksi menoa hidasti ketjurikko, jonka onneksi sain korjattua.
Kotalassa olikin hieno paikka yöpymiseen. Vanha rata-aura, jossa oli kamiina sisällä, oli mainio paikka tehdä ruuat ja sen lähellä oli mainio ala laittaa teltat. Rannassa oli vierasvenesatama, EU-rahalla rakennettu. Nuotiopaikka vain puuttui. Emme tosin olisi jaksaneet notskilla istuakaan, sillä olimme Kotalassa vasta puoli kymmenen ja iltaruoka oli syöty vasta hieman ennen puoltayötä.
Aamulla tutkimme ympäristöä ja tapasimme pari paikallista äijää, jotka kertoilivat paikan lyhyttä historiaa. Pirkan Taipaleen kartalla oli paikalle merkitty laavu, mutta äijät sanoivat, että ei sellaista ole. Yksi laavu oli aiemmin, Mantilon kohdalla. Se oli aivan radan vieressä, eikä järin viihtyisä, mutta siinä oli se etu, että se oli siinä, mihin se oli kartalla piirretty.
Paluumatkalle lähdimme puoliltapäivin. Paluu sujuikin sutjakkaammin, sillä raivausta ei ollut niin paljon eikä haastatteluja myönnetty. Virroilla pysähdyimme syömään lounasta sillalle, jossa edellisenä päivänä annoimme haastattelun (juttu on tiettävästi la 29.5.2010 lehdessä). Nyt paikalle tuli parisenkymmentä nuorta resiinoilla parin ohjaajan kanssa. Resiinamme olivat kiskoilla täydessä lastissa ja niinpä ehdotimme, että he väistäisivät ja näin kävi, he nostivat resiinan kevyen puolen ylös ja pääsivät itse asiassa melko helposti ohitsemme.
Lounaani oli herkullinen. Paistoin pannulla (Primus Classic kaasukeitin, Opan nuotiopannu) kuivattua seitä, kuivattua punajuurta, samoin kuivattua kikhernettä ja tuoretta valko- ja salottisipulia sekä tonnikalaa. Siirsin valmiin paistoksen rasiaan ja lämmitin tortilloja pannulla. Täytteet tortillaan ja jötkäle suuhun! Tosi hyvää! Mausteena oli tietysti itse kasattu mausteseos, jossa korianteria, inkivääriä, chiliä, ruususuolaa ja jeeraa. Eräänlaista piri piriä siis. Eikä se tarkoita huumetta.
Eilen illalla tulikin sitten jalka taas kipeäksi. Kihti perkele, todenäköisesti. On edelleen kipee isovarpaan tyvinivel. Kävin siitä tiistaina lääkärissä ja tänään homeopaatilla. Kumpikin auttoi, jälkimmäinen ehkä keskittyneemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)