Jää!

Talvi tulee. Suuria muutoksia tapahtuu. Tapana on ollut, että järvien ja lampien sekä pohjoisten merien päälle asennetaan jääkansi. Yllä olevassa kuvassa se on juuri kehitteillä.

Ennen jääkannen asentamista puisto-osaston työntekijät käyvät riipimässä lehdet puista ja puskista. Myös lehtikuusten neulaset revitään irti. Ennen riipimistä käydään värikkäällä maalilla merkkaamassa ne lehdet ja neulaset, jotka pitää irroittaa.

Joskus on hiukan hakusassa se, mille korkeudelle jääkantta ryhdytään asentamaan. Kuvassa yllä näkyy joitakin merkintöjä rantakiveen asennettuna ja kuten huomataan, kannen lopullinen asema on huomattavasti alempana, kuin otaksuttu.

Valmis jääkansi on tavattoman kätevä, se helpottaa huomattavasti esim. yllä kuvassa näkyvään Saunasaareen menoa. Järven pinnalla leijuvan usvan ovat puisto-osaston työntekijät ruiskuttaneet aamuyöstä järvelle. Myöhemmin usva kiinteytetään jääksi järven pintaan.

Työ tehdään öisessä hiljaisuudessa, sillä päivällä järven pinta lainehtii liikaa - laineet rikkovat kiinteytyvän usvan.

Kota, keli ja Kerttu

Torstaina 18. Marraskuuta vuonna 2010 joskus iltapäivällä Kurussa nousi noin kuusimetrisen rakennelman rankapuille kevytpeite, luoden seinää ja kattoa Esko Otto Kalevi Mäkisen kotaan.

Illemmalla samana päivänä ja samassa paikassa kodan sisällä hra Mäkinen köllötti porontaljalla toljotellen itseensä tyytyväisenä kynsitulia, vierellään koira Nisu. Siitä nimenomaisesta tilanteesta Mäkinen, eli minä, olin haaveillut joltisenkin moniaita vuosia. Että voi omassa kodassaan röhnöttää ja miettiä mitä mieleen mahtuu.

Ei ole kuva hääppöinen, mutta tähän hätään paras.

Olin aiemmin hoitanut paikalle pari rankapuuta, lähimaastossa on runsaasti tykkylumen ja myrskyjen uhreina kuusta ja mäntyä, suoraa runkoa. Nyt hain niitä useamman, yhteensä 12 ryhdikästä runkoa.

Ensimmäiset kolme runkoa sidoin latvuksesta yhteen vahvalla nailonköydellä, vein köyden toisen pään terveen ja vahvan kuusen ympäri. Otin tunkkipuuksi näreenpätkän ja ryhdyin nostamaan kolmikkoa ylös. Sain ne tuettua tiettyyn pisteeseen, kohtaan, josta köyden avulla saan ne paikoilleen. Vedin köydestä ja vähitellen kolmijalka asettui kohdilleen. Pientä säätöä siinä, sitten loppujen runkopuiden asettelu.

Avasin paketista 6x10 metrisen kevytpeitteen, ihmettelin tovin, että miten päin. Sidoin köyden peitteen reunaan keskikohdalle, köyden toiseen päähän kapulan ja pitkää riukua käyttäen ujutin köyden kodan harjan kautta toiselle puolelle. Köydestä vetämällä sain pressun oivallisesti ylös ja näin oli seinät ja katto asennettu yksin teoin! Muutama kiinnitysnaru sinne tänne, uudella lumilapiolla lumet kodasta ulos, kännykkäkameralla äkkiä yksi kuva ja ...

Noh, ihan noin suoraviivaista se ei ollut. Ensimmäiset kuusi rankaa olin asentanut edellisenä päivänä, yöni nukuin väliaikaissuojassa ET:n (Erätoveri) alla. Pitkän asennusriu'un käyttöä edelsi useita köyden toisessa päässä olevan kapulan epäonnistuneita heittoyrityksiä - yritin siis heittää köyttä tiettyjen rankojen välistä. Kun pressu oli paikoillaan, piti lähteä hankkimaan lumilapio, sillä kuten kuva kertoo, lunta tuli perin hillittömästi.

No sehän olikin sitten oma juttunsa se lapionhaku. Ajattelin, että ajan Virroille, kun ei sinne niin kovin pitkä matka ole. Takavetoisella Transitilla ajaminen vaatii runsaasti onnea ja vähän vielä säkää päälle, että liukkaalla uudella lumella pystyy etenemään. Virtain keskustassa oleva pienen pieni ja loiva mäki oli liikaa, hätävilkut päällä piti peruuttaa parkkipaikalle ja jalkautua.

Sain lapion hankituksi ja lähdin takaisin. Tuumailin, että viisainta jättää auto isontien varteen, että ei juutu metsätielle. Matkalla, jossain Virtain ja Kurun puolessa välissä vastaantuleva auto väläytteli pitkiä, syynä siihen oli alamäessä ojaan suistunut rekka, jonka perävaunu oli puoleksi tiellä. Poliisi ohjasi tilannetta. Näin vilauksen rekkakuskista poliisiauton ikkunasta - mies istui pää käsien välissä. Sellaisissa hetkissä on maanjäristyksen voima.

Pääsin perille, kävelin autolta kilometrin matkan kodalle. Sitten vasta lumet ulos. Järjestelin tulipaikan, makuusijan ja olohuonekeittiön, Nisun sijan ja polttopuut. Tein tulet, söin ja sitten heitin itseni taljoille. Nautintoa oli ilma sakeanaan. Sankempana oli vain savu, joka kodassa viipyili ennen ulostautumistaan. Savuraja oli noin vajaassa metrissä, makuultaan oli ihan hyvä hengittää.



Samaan aikaan, kun kotani syntyi, kuoli sukumme vanhin. Tätini Kerttu vainajoitui Torstaina 18. Marraskuuta vuonna 2010 joskus iltapäivällä.

Tähän sopisi tämä piisi.

Kosminen Oktaavi

Taivas antaa töhnää, tosin melko hillitysti vielä. Tarkkailemme tilanteen kehittymistä.

Mikä on tässä tapauksessa kehitystä? Onko se sateen yltyminen vai vähentyminen? Tämä lienee itseni päätettävä, kun kerta otin asian esille. Mutta miksi lamaa sanotaan taantumaksi? Liittyykö se jatkuvan kasvun ideologiaan? Liittyy, mikäli omiin mielipiteisiini on uskomista.

Kysymyksessä on varmasti salaliitto. Markkinavoimien salaliitto. Lama olisi lamaannuttava sana, laman läsnäolo vie uskottavuuden Markkinavoimilta, alkaisimme epäillä, että eikö kapitalismi toimikaan? Lama on jumi ja jumista pääsee pois tekemällä radikaaleja ratkaisuja.

Sen sijaan taantuma antaa viestin tilanteen väliaikaisuudesta. Taantuma on liikettä, ei voi olla taantumaa, jos ei ole toiseen suuntaan vievää vastaliikettä. Kasvuksi sitä sanotaan. Kasvu-uskovaisten mielestä lama on vain hetken heilahdus ihanassa jatkuvassa kasvussa, taantuma on askel taakse. Nyt kaikki yhteen ääneen: "Pitää ottaa askel taakse, että voi ottaa kaksi eteen!". Just joo.

Kertokaa minulle, miten jatkuva kasvu voi olla mahdollista? Ja mikä siinä on järkevää? Onko siinä jotain hyveellistä, pelastaako se meidät? Jostain syystä otsalohkooni ilmestyy videokuvaa ilmapallosta, jota pumpataan ja pumpataan. Arvannette lopun.

__________________________________________


Haa, otsikko velvoittaa. Mitä lie juttua luin netistä, olin tehnyt haun hakusanalla Schumannin resonanssi, ja sieltä pompsahti sanapari Kosminen Oktaavi (bändin nimenä tämä on sitten minulle varattu!). Musiikki on vertauskuvallinen selitys maailmanjärjestykselle, musiikkia syntyy, kun erilaiset jutut värähtelevät eri taajuuksilla. Niinhän on ruukannut maapallo ja avaruuskin tehdä jo melko tovin. Otetaan vaikka sävel G, esimerkiksi sähköbasson alimmalta kieleltä, kolmannelta nauhalta soitettuna sen aallonpituus on tietyn mittainen. Soitetaan sama sävel paria oktaavia korkeammalta - ääni sisältää saman informaation, mutta tiiviimmässä muodossa. Aallonpituus on lyhyempi, se mahtuu pienempään tilaan. Konkreettinen ja visuaalinen vertaus - kontrabasso ja viulu.

Hiekanjyvä sisältää saman informaation, kuin kivenjärkäle, mutta tiiviimmässä muodossa. Vesipisarassa on järvi, atomissa maailmankaikkeus. Oho, meninköhän liian pitkälle... Noh, Valtaoja todistaa puolestani oikeudessa.
_________________________________________

Tilanne on omalta kannaltani kehittynyt ja jonkun mielestä tämä on silkkaa taantumaa, mutta lunta sataa ihan kunnolla.
_________________________________________

Kosminen Oktaavi, mikro- ja makrokosmos sanovat minulle, että kaikkea suurta voisi kuvata pienoismallin avulla ja kaikki pieni voidaan näyttää etsimällä suurempi vastaavuus. Fraktaalitkin kuiskivat tästä, että emme välttämättä tarvitse mikroskooppia näyttääksemme maailmankaikkeuden. Enää, kun asia on kerta todistettu.

Kuvassa on atomin rakenne (lähde ylivieska.cop.fi). Keskellä ydin, ympärillä häärivät elektronit - kuten aurinko ja planeetat. En nyt halua lietsoa paniikkia, mutta eikös ne ole halkaisemassa ydintä Olkiluodossa?

Punajuuret ja maailmankaikkeus

Punajuuret ovat kohta riittävän kypsiä säilöttäväksi. Ennen kuin menen keittiöön jatkamaan ko prosessia, niin esittelen kuitenkin päivän aiheen:

"Kehostamme 60-70 % on vettä, samoin 60-70 % planeettamme pinnasta on veden peitossa. Löydämme kehoistamme noin 1 % suolaa, kuten planeetastammekin. On mielenkiintoista todeta, että löydämme myös kultaa tai mitä tahansa hivenainetta samassa suhteessa Maaplaneetasta kuin omasta kehostammekin. Tämä on mikrokosmos – makrokosmos. 

Vesi pitää kehossamme huolen siitä, että seisomme molemmat jalat maassa ja voimme kumartua ja nousta tästä asennosta uudelleen ylös, koska vesi on tyypiltään dipoli, kaksinapainen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa vesimolekyylissä on plus- ja miinusnapa, joita ympäröi sähkömagneettinen kenttä, jonka värähtelytaajuus voidaan myös mitata. 

Samalla tavoin myös planeetallamme on plus- ja miinusnapa, joita ilmakehämme ympäröi. Mielenkiintoista on sekin, että ilmakehämme vastustus osoittaa samaa arvoa kuin aivojemme sähkövirta, nimittäin 7,83 Hz (Schumannin resonanssi)."

http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/ruohonjuuri-blogi/2562010-lahdevesi/

Juomastamme vedestä tulee vertamme noin kymmenessä minuutissa, kertoo tuo samainen tiedonlähde. Ei ole ollenkaan samantekevää, mitä ja millaista vettä juomme. Helposti otaksun, että kaivosta tai lähteestä nostettu vesi on parasta, vesijohdoissa kulkevaa vettä on sormeiltu "terveellisemmäksi":

"Vesijohtovettä desinfioidaan joko klooraamalla tai otsonoimalla, joskus myös UV-säteilyllä. Kloorauksen ja otsonoinnin haittavaikutukset ovat suhteellisen pienet, joskin esimerkiksi hyvin bromidipitoisen veden otsonoiminen voi synnyttää veteen bromaatteja, jotka voivat olla karsinogeenisia. Huonolaatuinen vesijohtovesi saattaa sisältää jopa yhdeksäätoista putkistosta liuennutta eri metallia."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesijohtovesi

Ihmisten ja maan välillä on siis tietty harmonia, samat määrät vettä ja muuta ja se sama perussyke, Schumannin resonanssi:

Tapio Tuomi: Hyvin matalataajuisten (ELF) radioaaltojen resonanssi ilmakehä-aaltoputkessa. Aallot heijastelevat maanpinnan ja ionosfäärin välissä koko maapallon laajuudelta. Perustaajuus on noin 8 Hz, ja muutama ylätaajuus on myös havaittavissa. Aaltoja synnyttävät maasalamat eri puolilla maapalloa.

http://dev.space.fmi.fi/~makelaa/ilmasahkosanasto.html

Ilmassa kulkee resonanssi, värähtely, jonka synnyttää maasalama. Ihminen resonoi, värähtelee, samalla taajuudella ollessaan lepotilassa, valveilla - jo silmiä avatessa - resonanssi muuttuu korkeammaksi, noin 13 Hz:iin ja siitä ylemmäksi. Kyse on siis aivosähköstä, otaksun. Nyt onkin syytä hiukan huolestua - että siis mitä, maapallo värähtelee samalla taajuudella aivojemme kanssa, kun nukumme? Tai joogatessamme, tms. 

Entä jos maapallon värähtely muuttuu? Kuinka käy nukkumisemme? Jostain luin - saattoi olla joku mielipidepalsta - , että  maapallon värähtely nousee koko ajan, ja että vuonna 2012 (oletettu maailmanlopun vuosi) se olisi 13 Hz, mikä on siis sama lukema, kuin ihmisen värähtely hereillä ollessa. Uhh, saadaanko nukuttua enää? 

Nämä tiedot eivät ole samasta lähteestä, vaikka niitä kaikkia netistä tutkinkin. Hämmentävää kuitenkin. Eikö pitäisi ihmisen tehdä kaikkensa, että maan ja ihmisen välinen harmonia ja tasapaino säilyisi? Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä venkoilemaan asian kanssa. Maapallo on niin iso laitos ja suuri systeemi, että jos se ottaa jonkun suunnan, niin meneppä sitä heivauttamaan sitten.

No, toimitaanko nyt näin, ottavatko ihmiset, ne jotka päättävät, tämän huomioon? No ei, toteamme yhdestä suusta. Ilmastomuutos ja sitä edesauttavat toimet, esim sade- ja muiden metsien tuhoaminen, etenevät edelleen. Neste Oy:llä on menossa palmuöljyprokkis, jolla luulevat tekevänsä hyvää ("Vähänpä he tiesivät." - Kurt Wonnegut). Jokainen pisara palmuöljyä on vesipisara pois janoisen suusta. Maapallon tasapainoa hetkutetaan ja miksi? No siksi, että osakkeenomistajat saisivat enemmän rahaa! Jumalauta. 

Punajuuret keittiössä odottavat - taikka ne mitään odota, ne on keittämällä jo tapettu - prosessin jatkoa. Etikkaa, sokeria, mausteita... Lopuksi siteeraan Tuntematonta Palindromitaiteilijaa:

En jaksa, pillu, kulli, paska, jne.