keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sientä haperossa päässä

Opiskeluni keruutuotetarkastajaksi puskee eteenpäin. Ammatin lyhenne on KTT, siitä lempinimitys Kettu. Tämä Kettu, tuleva Kettu, kapinen ja murjottu, yrittää selviä polkuansa rämeikön halki, oksat ja varvikot iskevät ohimoille ja silmille, yrtit ja viljelykasvit, heinät ja putkilot sivaltavat vieden mennessään kaiken juuri äsken opitun. Ainakin viisisataa sientä ja kääpää hymyilee kirjojen sivuilla, no tämmöinen minä olen, kait sinä nyt minut tunnet! Tunnen tunnen, mutta tenttitilanteessa sienetkin jättävät minut yksin, yrtit vielä yksimmäksi, kasvit katoavat ja marjat muuttavat muualle.

Huomenna on eräskin sienitentti. Kolmas yritys tätä sarjaa. Ajattelin kirjoittaa muutamasta sienestä, josko muistaisin paremmin siten. Naiseni kehoitti kirjoittamaan suoraan blogiin, joten tässä mennään.
 

PUNAISISTA HAPEROISTA

Jätin pois joitakin, jotka ovat harvinaisia  paikallisesti tai valtakunnallisesti. Lihavoitu kursiivi ilmaisee erityistuntomerkin. Kuvat saatte hakea itse tai kuvitella.

Kosteikkohapero

Lakki on aluksi kupera, mutta lopulta keskeltä matalasti kuopalla, reuna uurteinen vanhemmiten. 3-7 cm. Kirsikan- tai purppuranpunainen, keskeltä tummempi, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Pintakelmu nyljettävissä puoleen väliin. Heltat irtotyvisiä, luonnonvalkoisia. Jalka 4-8/1-2 cm, valkoinen, joskus tyveltä punertava. Haju heikko, muistuttaa hiukan kookosta. Ei ruokasieni.

Havupuistohapero

Lakki on aluksi kupera, myöhemmin laakeneva ja matalasti kuoppakeskustainen. Tarkoittanee samaa, kuin että se olisi vanhemmiten keskeltä matalasti kuopalla... 3-7 cm. Viinin- tai purppuranpunainen, violetti tai rusehtava, keskeltä tummin. Kelmu nyljettävissä yli puolenvälin. Heltat keltaisia. Jalka 3-7/0,5-1,5 cm, valkoinen, tyvessä usein sitruunankeltaista häivää. Syötävä.

Tulipunahapero

Leveä, ensin puolipallomainen lakki, myöhemmin laakea ja keskeltä hieman kuopalla, reunasta hiukan uurteinen. 3-9 cm. Helakan- tai tulipunainen, haalistuva, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Kelmu helposti melkein kokonaan nyljettävissä. Heltat kolotyvisiä tai tasatyvisiä, valkoisia. Jalka 5-10/1-2 cm, puhtaan valkoinen, vanhemmiten hiukan harmahtava. Maku polttava! Ei ruokasieni, saattaa vatsaa vääntää.

Kangassillihapero

Leveä, ensin puolipallomainen lakki, myöhemmin laakea ja keskeltä hieman kuopalla. 5-15 cm. Karmiininpunainen, keskeltä  mustanvioletti, himmeä, kosteana tahmea. Kelmusta neljäsosa nyljettävissä. Heltat kolotyvisiä, paksuja ja vaaleita, kellertäviä, kosketuksesta rusehtuvia. Jalka 4-10/1-3 cm, valkoinen, mutta voimakkaasti punertuva ja kosketuksesta rusehtuva. Haju muistuttaa sillin tai keitetyn ravun tuoksua. Erinomainen syötävä!

Liekkihapero

Aluksi kupera, sitten laakeneva ja lopuksi kuoppakeskustainen, reunoiltaan epäsäännöllinen lakki. 2-6 cm. Verenpunainen, kelmun voi nylkeä yli puolenvälin. Heltat tasatyvisiä, valkoisia ja harmaantuvia. Jalka 3-6/1-1,5 cm, valkoinen, voimallisesti harmaantuva. Maku melko karvas, ei siis syötävä.

Koivunlehtohapero

Puolipallomaisesta laakeneva ja sittemmin suppilomainen lakki. 8-16 cm. Oranssinpunainen tai aprikoosi, monesti keskeltä keltaisempi, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Nyljettävissä kolmasosaan tai puoleenväliin. Heltat tasatyvisiä, tyveltä poikittaisharjuisia, ensin vaaleita, sittemmin miltei keltaisia. Jalka 6-10/1,5-3 cm, kova, valkoinen. Maku kirpeä. Voidaan syödä esikeitettynä.

Korpihapero

Aluksi lakki puolipallomainen, sittemmin laakeneva ja lopuksi kuoppakeskustainen ja reuna voimakkaasti uurteinen. 2-6 cm. Purppuraa, viininpunaa tai ruskehtavaa, voidaan nylkeä yli puolivälin. Heltat tasa- tai kapeatyvisiä, vaalean okran värisiä, helttojen tyvessä runsaasti poikkisuonia. Jalka 2,5-7/0,5-1,5 cm, valkoinen, usein tyvestä punertuva. Syötävä.

Isohapero

Aluksi puolipallomaisesta laakeneva, sittemmin hieman kuoppakeskustainen, tahmea ja reunasta sileä lakki. 8-20 cm. Aluksi heleän- tai verenpunainen, joskus aprikoosi, vanhemmiten haalistuu peräti valkoiseksi, rasvakiiltoinen, nyljettävissä puolenväliin. Heltat kolo- tai tasatyvisiä, vaalean kellertäviä ja ainakin reunasta punateräisiä. Jalka 10-15/1,5-3 cm, valkoinen, punahäiveinen. Oikkee hyvä ruoka!

Lehtoviinihapero

Aluksi kupera, sittemmin laakeneva, lopuksi hieman kuoppakeskustainen, reunoiltaan uurteinen lakki. 4-12 cm. Viininpunainen tai punaruskea, keskeltä kellanvihertävä, nuoren lakin reuna härmäinen, nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, aluksi valkoisia, sittemmin kellertäviä, ruskeatäpläisiä. Jalka 4-10/1,5-3 cm. solakka. lakin leveyttä pitempi, valkoinen ja harmaantuva. Hyvä hyvä ruoka!

Tomaattihapero

Aluksi kupera, sittemmin laakeneva, lopuksi kuoppakeskustainen, reunoiltaan uurteinen lakki. 4-8 cm. Kirkkaanpunainen, kiiltävä kelmu nyljettävissä yli puolivälin. Heltat tasatyvisiä, valkoisia. Jalka 4-10/1-2 cm, alaspäin levenevä, yleensä jonkin verran punainen. Maku kirpeä, ei syötävä.

Punajalkahapero

Kupera, laakeneva ja sittemmin kuoppakeskustainen, reunasta vähän uurteinen lakki. 5-10 cm. Tulipunainen, keskeltä melkein musta, tahmea ja kiiltävä, helposti nyljettävissä kokonaan. Heltat kolo- tai tasatyvisiä, ensin valkoisia, myöhemmin kellertäviä. Jalka 4-10/1-2,5 cm, vaalea, punahäiveinen tai lähes punainen. Kirpeä, voidaan syödä esikeitettynä.

Verihapero

Ensin lakki kupera, sitten laakeneva, lopuksi matalasti kuoppakeskustainen, kiinteä, reunasta sileä ja sisäänkiertynyt pitkään. 5-10 cm. Ruusun- tai verenpunainen, usein vaaleampilaikkuinen, kuiva, huonosti nyljettävissä. Heltat tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, valkoisia ja myöhemmin kellertäviä. Jalka 4-10/1-3 cm, ruusunpunainen tai joskus miltei valkoinen. Kohtalaisen kirpeä ja ei syötävä.

Taigahapero

Aluksi puolipallomainen lakki, sitten laakeneva, usein hiukan epäsäännöllinen, vanhemmiten uurteinen reuna. 4-12 cm. Purppuranpunainen tai violetinruskea, himmeä ja nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, ensin kermanvalkoisia, myöhemmin okrankeltaisia, joskus ruskeatäpläisiä. Jalka 4-15/1,5-3 cm, valkoinen, violetinpunaisen sävyinen. Syötävä, muistuttaa sillihaperoita, mutta malto ei rusketu.

Viinihapero

Puolipallomaisesta laakeneva lakki, sittemmin kuoppakeskustainen, kiinteähkö, kosteana tahmeahko, muuten kuiva ja valkohärmäinen. 4-15 cm. Purppuran- tai tumman viininpunainen, keskeltä miltei musta, haalistuva ja sileä, nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, kermankeltaisia, harmaantuvia. Jalka 4-10/1,5-3, lakin leveyttä lyhyempi, valkoinen ja harmaantuva. Malto vahingoittuneista kohdista ensin punertuu, sitten harmaantuu. Tosi hyvä syötävä, mutta toukkainen, valittaen totean.