Tšekkiläisiä tarinoita, osa 1 "Saša a zloděj, Saša ja varas"

Tapahtui Prahassa joskus 50-luvulla näin... tarina on tosi.

Saša käveli lyhyttä kotimatkaansa töistä kotiin, Národni Třídalta Vltavan rannalle, jossa oli Sašan koti. Illan näytös oli ohi ja yleisö oli ollut tyytyväinen, Sašan työpaikka oli Národni Divadlo, Prahan Kansallisteatteri ja kotimatkaa oli tosiaan vain satakunta metriä joessa kelluvaan asuntolaivaan.

Jo matkan päästä Saša näki jonkun ihmisen kopeloivan hänen oveaan, varas varmaankin yritti päästä sisään. "Anteeksi herra, mutta jos haluatte päästä sisälle, niin avain on siinä oven yläkarmin päällä.". Varas katsoi hämmästyneenä ja väsyneen oloisena Sašaan, otti hetkisen mietittyään avaimen ja avasi oven. "Jos teillä on nälkä, niin mulla olisi muutama säilötty makkara...". Ei sanonut varas mitään, nyökkäsi vain. He söivät etikassa lilluneet makkarat (utopenec), sipulia seassa ja ohessa pala leipää. "Mitään varastettavaa ei mulla paljoo ole, tossa on pari kelloa hyllyssä, toinen toimii ja toi toinen ei.". Varas katseli kelloja ja nyökytti päätään. "On melko myöhä ja mua väsyttää, aamulla on aikaiset harjoitukset. Jos haluatte jäädä yöksi, niin siitä vaan. Mää nousen aamulla aikaisin ja jos jäätte vielä sitten nukkumaan, niin lähtiessänne laitatte avaimen oven päälle, missä se olikin. Ymmärrättekö?". Voro nyökytteli edelleen ja kävi pitkäkseen Sašan sohvalle.

Aamulla varas jäi kuorsaamaan sohvalle Sašan mentyä. Iltapäivällä harjoituksien jälkeen Saša käväisi kotonaan katsomassa oliko kenties voro vielä paikalla -  ei ollut. Mennyt oli ja mukaansa oli ottanut sen rikkinäisen kellon. Hyvä niin, tuumi Saša.

Muutaman viikon kuluttua tullessaan illalla kotiin Saša huomasi sielä käydyn. Varasko taas, ajatteli hän, avasi ovensa ja katsoi oliko mitään kadonnut. Ei ollut, kaikki oli paikoillaan. Myös se rikkinäinen kello, jonka taannoinen voro oli vienyt oli palautunut paikalleen. Pieni muutos vain oli kellossa - se toimi.

Sientä haperossa päässä

Opiskeluni keruutuotetarkastajaksi puskee eteenpäin. Ammatin lyhenne on KTT, siitä lempinimitys Kettu. Tämä Kettu, tuleva Kettu, kapinen ja murjottu, yrittää selviä polkuansa rämeikön halki, oksat ja varvikot iskevät ohimoille ja silmille, yrtit ja viljelykasvit, heinät ja putkilot sivaltavat vieden mennessään kaiken juuri äsken opitun. Ainakin viisisataa sientä ja kääpää hymyilee kirjojen sivuilla, no tämmöinen minä olen, kait sinä nyt minut tunnet! Tunnen tunnen, mutta tenttitilanteessa sienetkin jättävät minut yksin, yrtit vielä yksimmäksi, kasvit katoavat ja marjat muuttavat muualle.

Huomenna on eräskin sienitentti. Kolmas yritys tätä sarjaa. Ajattelin kirjoittaa muutamasta sienestä, josko muistaisin paremmin siten. Naiseni kehoitti kirjoittamaan suoraan blogiin, joten tässä mennään.
 

PUNAISISTA HAPEROISTA

Jätin pois joitakin, jotka ovat harvinaisia  paikallisesti tai valtakunnallisesti. Lihavoitu kursiivi ilmaisee erityistuntomerkin. Kuvat saatte hakea itse tai kuvitella.

Kosteikkohapero

Lakki on aluksi kupera, mutta lopulta keskeltä matalasti kuopalla, reuna uurteinen vanhemmiten. 3-7 cm. Kirsikan- tai purppuranpunainen, keskeltä tummempi, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Pintakelmu nyljettävissä puoleen väliin. Heltat irtotyvisiä, luonnonvalkoisia. Jalka 4-8/1-2 cm, valkoinen, joskus tyveltä punertava. Haju heikko, muistuttaa hiukan kookosta. Ei ruokasieni.

Havupuistohapero

Lakki on aluksi kupera, myöhemmin laakeneva ja matalasti kuoppakeskustainen. Tarkoittanee samaa, kuin että se olisi vanhemmiten keskeltä matalasti kuopalla... 3-7 cm. Viinin- tai purppuranpunainen, violetti tai rusehtava, keskeltä tummin. Kelmu nyljettävissä yli puolenvälin. Heltat keltaisia. Jalka 3-7/0,5-1,5 cm, valkoinen, tyvessä usein sitruunankeltaista häivää. Syötävä.

Tulipunahapero

Leveä, ensin puolipallomainen lakki, myöhemmin laakea ja keskeltä hieman kuopalla, reunasta hiukan uurteinen. 3-9 cm. Helakan- tai tulipunainen, haalistuva, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Kelmu helposti melkein kokonaan nyljettävissä. Heltat kolotyvisiä tai tasatyvisiä, valkoisia. Jalka 5-10/1-2 cm, puhtaan valkoinen, vanhemmiten hiukan harmahtava. Maku polttava! Ei ruokasieni, saattaa vatsaa vääntää.

Kangassillihapero

Leveä, ensin puolipallomainen lakki, myöhemmin laakea ja keskeltä hieman kuopalla. 5-15 cm. Karmiininpunainen, keskeltä  mustanvioletti, himmeä, kosteana tahmea. Kelmusta neljäsosa nyljettävissä. Heltat kolotyvisiä, paksuja ja vaaleita, kellertäviä, kosketuksesta rusehtuvia. Jalka 4-10/1-3 cm, valkoinen, mutta voimakkaasti punertuva ja kosketuksesta rusehtuva. Haju muistuttaa sillin tai keitetyn ravun tuoksua. Erinomainen syötävä!

Liekkihapero

Aluksi kupera, sitten laakeneva ja lopuksi kuoppakeskustainen, reunoiltaan epäsäännöllinen lakki. 2-6 cm. Verenpunainen, kelmun voi nylkeä yli puolenvälin. Heltat tasatyvisiä, valkoisia ja harmaantuvia. Jalka 3-6/1-1,5 cm, valkoinen, voimallisesti harmaantuva. Maku melko karvas, ei siis syötävä.

Koivunlehtohapero

Puolipallomaisesta laakeneva ja sittemmin suppilomainen lakki. 8-16 cm. Oranssinpunainen tai aprikoosi, monesti keskeltä keltaisempi, kosteana tahmea ja kuivana kiiltävä. Nyljettävissä kolmasosaan tai puoleenväliin. Heltat tasatyvisiä, tyveltä poikittaisharjuisia, ensin vaaleita, sittemmin miltei keltaisia. Jalka 6-10/1,5-3 cm, kova, valkoinen. Maku kirpeä. Voidaan syödä esikeitettynä.

Korpihapero

Aluksi lakki puolipallomainen, sittemmin laakeneva ja lopuksi kuoppakeskustainen ja reuna voimakkaasti uurteinen. 2-6 cm. Purppuraa, viininpunaa tai ruskehtavaa, voidaan nylkeä yli puolivälin. Heltat tasa- tai kapeatyvisiä, vaalean okran värisiä, helttojen tyvessä runsaasti poikkisuonia. Jalka 2,5-7/0,5-1,5 cm, valkoinen, usein tyvestä punertuva. Syötävä.

Isohapero

Aluksi puolipallomaisesta laakeneva, sittemmin hieman kuoppakeskustainen, tahmea ja reunasta sileä lakki. 8-20 cm. Aluksi heleän- tai verenpunainen, joskus aprikoosi, vanhemmiten haalistuu peräti valkoiseksi, rasvakiiltoinen, nyljettävissä puolenväliin. Heltat kolo- tai tasatyvisiä, vaalean kellertäviä ja ainakin reunasta punateräisiä. Jalka 10-15/1,5-3 cm, valkoinen, punahäiveinen. Oikkee hyvä ruoka!

Lehtoviinihapero

Aluksi kupera, sittemmin laakeneva, lopuksi hieman kuoppakeskustainen, reunoiltaan uurteinen lakki. 4-12 cm. Viininpunainen tai punaruskea, keskeltä kellanvihertävä, nuoren lakin reuna härmäinen, nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, aluksi valkoisia, sittemmin kellertäviä, ruskeatäpläisiä. Jalka 4-10/1,5-3 cm. solakka. lakin leveyttä pitempi, valkoinen ja harmaantuva. Hyvä hyvä ruoka!

Tomaattihapero

Aluksi kupera, sittemmin laakeneva, lopuksi kuoppakeskustainen, reunoiltaan uurteinen lakki. 4-8 cm. Kirkkaanpunainen, kiiltävä kelmu nyljettävissä yli puolivälin. Heltat tasatyvisiä, valkoisia. Jalka 4-10/1-2 cm, alaspäin levenevä, yleensä jonkin verran punainen. Maku kirpeä, ei syötävä.

Punajalkahapero

Kupera, laakeneva ja sittemmin kuoppakeskustainen, reunasta vähän uurteinen lakki. 5-10 cm. Tulipunainen, keskeltä melkein musta, tahmea ja kiiltävä, helposti nyljettävissä kokonaan. Heltat kolo- tai tasatyvisiä, ensin valkoisia, myöhemmin kellertäviä. Jalka 4-10/1-2,5 cm, vaalea, punahäiveinen tai lähes punainen. Kirpeä, voidaan syödä esikeitettynä.

Verihapero

Ensin lakki kupera, sitten laakeneva, lopuksi matalasti kuoppakeskustainen, kiinteä, reunasta sileä ja sisäänkiertynyt pitkään. 5-10 cm. Ruusun- tai verenpunainen, usein vaaleampilaikkuinen, kuiva, huonosti nyljettävissä. Heltat tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, valkoisia ja myöhemmin kellertäviä. Jalka 4-10/1-3 cm, ruusunpunainen tai joskus miltei valkoinen. Kohtalaisen kirpeä ja ei syötävä.

Taigahapero

Aluksi puolipallomainen lakki, sitten laakeneva, usein hiukan epäsäännöllinen, vanhemmiten uurteinen reuna. 4-12 cm. Purppuranpunainen tai violetinruskea, himmeä ja nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, ensin kermanvalkoisia, myöhemmin okrankeltaisia, joskus ruskeatäpläisiä. Jalka 4-15/1,5-3 cm, valkoinen, violetinpunaisen sävyinen. Syötävä, muistuttaa sillihaperoita, mutta malto ei rusketu.

Viinihapero

Puolipallomaisesta laakeneva lakki, sittemmin kuoppakeskustainen, kiinteähkö, kosteana tahmeahko, muuten kuiva ja valkohärmäinen. 4-15 cm. Purppuran- tai tumman viininpunainen, keskeltä miltei musta, haalistuva ja sileä, nyljettävissä puoliväliin. Heltat tasatyvisiä, kermankeltaisia, harmaantuvia. Jalka 4-10/1,5-3, lakin leveyttä lyhyempi, valkoinen ja harmaantuva. Malto vahingoittuneista kohdista ensin punertuu, sitten harmaantuu. Tosi hyvä syötävä, mutta toukkainen, valittaen totean.

Kuitti

Tiedättekö, miltä tuntuu herätä aamulla puhelinsoittoon, jossa suuren öljy-yhtiön edustaja ilmaisee epäilevänsä minun olleen siellä, missä olin eilen ollut?

Olimme eilen, 27.6.2012 erään pispalalaisen yhdistyksen reissulla Helsingissä. Paluumatkalla poikkesimme tankkaamaan Nesteen asemalle Janakkalan Linnatuuleen. Joimme kahvit ja teet, minä tarkistin öljyt ja jäähdytinnesteen laina-autosta (musta Golf, Pink Floyd edition) ja siirsin auton tankkausalueelle, ykkösmittarille.

Lykkäsin kolme kahdenkympin seteliä automaattiin ja aloitin tankkauksen. Summa vilisi näytöllä, kunnes yht'äkkiä 59,64 euron kohdalla bensantulo pysähtyi ja pumpun näyttö alkoi vilkuttamaan vuoroin summaa ja litramäärää ja vuoroin tekstiä CLOSED. Tankkaamatta jäi 36 senttiä. Ei se mitään, tuumin. Asetin hanan paikoilleen ja ajattelin ottaa kuitin, että saamme rahamme pois yhdistykseltä. Mutta kuittia ei saanut, automaatin näyttö kelasi jotain tiedostoja, ikäänkuin olisi päivittänyt itseänsä.

Menin kassalle kertomaan tilanteen ja kerroin tarvitsevani kuitin. Kassa oli varsinaisesti kaupan kassa, mutta heidän hommiin kuului tämän tankkauspisteen ylläpito. Vanhempi kassarouva sanoi, että no sitä pitää pyytää Nesteeltä soittamalla ja sen voi saada sähköpostina. Pyysin henkilöä soittamaan Nesteelle ja hän ryhtyi tutkimaan koneelta pumpun tapahtumia.

Tankkaukseni ei ollut kirjautunut ja rouva kysyikin olinko varma mittarista ja määristä yms.. Olin ehdottoman varma. Rouva kutsui paikalle neidin toiselta puolelta asemaa. Neiti soitti Nesteelle, jossa kerrottiin, että tapahtumaa ei näy ja kuittia ei voida kirjoittaa. Asiaa luvattiin tutkia ja minulle soitettaisiin tuota pikaa. Moneen kertaa minulta tarkistettiin summa ja mittari. Ja että ysivitostako? Juu, sitä.

Muuta tilanteessa ei voinut tehdä, joten läksimme ajelemaan kohti Tamperetta. Tuota pikaa puhelimeni soi ja Nesteeltä soitti naisihminen, joka kertoi selvittävänsä asiaa klo 23.00 asti ja sen jälkeen juttu siirtyy aamuvuoron haltuun. Aamuvuoro soittaa minulle sitten. Totesin painokkaasti tarvitsevani kuitin tankkauksesta seuraavana päivänä ja tähän vastattiin, että no eiköhän se nyt järjesty. Vielä tarkistettiin, että olihan summa tämä ja mittari tämä ja tankkaus tapahtui siis itäpuolella Linnatuulen asemaa? Ja ysivitosta? Juu, sitä.

Tänään 28.6.2012 noin klo 08.00 Neste soitti, tämä mainittu aamuvuoro. Nuori herra kysyy, että olitteko siis nimenomaan Linnatuulen asemalla? Voi hyvänen aika, huudahdin, minä ja pari muuta kyydissä ollutta henkilöä kyllä tiesimme, missä olimme. No kun tapahtumaa ei näy koneella! Kumpaako sinä uskot, sitä konetta vai minua, kysyin ja sain vastauksen, josta ymmärsin pojan uskovan sitä konetta. Kuittia ei voi kirjoittaa, kun tapahtumaa ei näy koneella. Me näymme varmasti valvontakamerassa, siitä voi tarkistaa tankkauksen tapahtuneen. No ei meillä ole niitä kuvia täällä, vastaa poika.

Poika sanoi tilaavansa huollon kyseiselle automaattipumpulle ja asiaan palataan vielä tänään. Jälleen totean painokkaasti, että tarvitsen kuitin tänään. Poika ei voi sitä luvata ja kysyn, eikö voi käsin kirjoittaa ihan perinteistä paragonia. No sitä pojan pitää kysyä jostain ja epäili, että ei se kyllä varmaan käy sellainen.

Voi hyvänen aika.

Nyt on kello 9.20, minulla on flunssa ja yöllä on satanut vettä. Mikä onkaan seuraava aste, ryhtyykö Neste epäilemään minua henkilönä, olenko varmasti minä? Olinko eilen Linnatuulessa tankkaamassa? Tankkasinko ykkösmittarilta 95E:tä summalla 59,64 noin klo 18.50? Syötinkö automaattiin 60 euroa? Tarkistinko öljyt? Olimmeko Helsingissä? Ketkä "me"? Mikä "Helsinki"?




ps Klo 14.49 soitti nuoriherra Nesteeltä ja totesi, että sähkökatkoksen vuoksi oli tapahtuma jäänyt kirjautumatta. Kuitti oli sähköpostissani klo 14.44. ja minulle on tulossa pahoittelun osoituksena kympin lahjakortti Nesteen asemalle. Saakohan sillä bensaa?

KOHTAUS KAUPASSA

Oli perjantai, päivä oli pilvinen. Muutaman päivän olikin jo ollut aurinkoista, öisin kylmää ja päivällä liki nollassa. Kevät tulollaan ja muutoksen jo haistoi ilmassa.

Melko draamallinen aloitus tälle jutulle, joka ei suinkaan kerro keväästä.  Aamulla heräsin normaaliin aikaan, hiukan ennen yhdeksää. Laitoin hellaan tulet ja söin aamiaisen ja ryhdyin työskentelemään av-maailman parissa. Työn lomassa laitoin myös nieriän savustumaan olohuoneen uuniin.

Mainioista mainioimman kala-aterian söin klo 13.30, pelkkää savustettua nieriää, joka oli marketissa ollut tarjouksessa. Syötyäni valmistelin itseni lähtöön, olin aikeissa poiketa Pispalassa asioilla ja nauttimassa Pyynikin Näkötornilla munkkikahveet. Olin voittanut lehden arpajaisissa kymmenen kerran munkkikahvikortin, mistä olin perin iloinen.

Munkki oli munkki, tuttu myyjä iloitsi myös voittamastani lahjakortista. Poistuttuani kävin elokuvateatteri Niagaran baarissa viemässä tuttavilleni viiden hengen vapaalipun Rajaportin saunaan. Tuttavat olivat Tsekeistä, käymässä Tampereen elokuvajuhlilla ja tietenkin turisteja pitää saunottaa!

Poistuin Niagarasta ja lähdin ajamaan kotiin päin. Matkalla päätin pistäytyä eräässä suuressa rihkamakaupassa Nekalassa, josko löytyisi halpa pyykkikori. Kiertelin pitkiä käytäviä, korit olivat kuitenkin liian kalliita minulle. Mutta eurolla sain linnuille ruokaa ja toisella tuikkukynttilöitä.

Vastaan asteli tuttu pariskunta, joiden kanssa juttelin tovin. Mukavia ihmisiä ja ei oltu nähtykään pitkään aikaan. Jutellessa tunsin, että naamani alkoi punottamaan, tai siis kuumottamaan. Erkanimme, jatkoin tavaroiden katselua ja löysinkin vielä halvalla lukulaseja sekä löylymittarin. Naaman kuumotus lisääntyi ja käsiä alkoi ihmeesti kutittamaan. Vähitellen kutina levisi käsivarsiin ja kuumotus tuntui leviävän sen myötä.
 
Päätin poistua kassan kautta. Kassalla huomasin, että korvat olivat menossa lukkoon ja rintakehässä tuntui painetta. Kyllä se tästä, kun pääsen vain ulos, ajattelin. Autoon päästyäni olo ei juurikaan helpottanut.

Ajoin kotiin, jossa huomasin, että punoitan kaikkialta ja kaikkialta myös kutisen ja pientä paukamaa on iho täynnänsä. Rintakehän paine tuntui edelleen, ääni oli käheä kuin tautisella variksella. Mistähän lie kyse? Nopeasti vilkaisin netistä ja aloin aavistella anafylaktista kohtausta. Soitin terveyskeskuksen neuvontaan, sieltä kehoittivat viipymättä menemään Acutaan, eli Tampereelle päivystävälle terveysasemalle.

En lähtenyt omalla autolla, vaan onnekseni kaveri oli tulossa käymään ja häneltä saisin kyydin. Acuta ei ollutkaan enää Hatanpäällä, vaan joku oli sen minulta mitään kysymättä siirtänyt keskussairaalan yhteyteen. Astuin sisään, otin jonotusnumeron, pääsin tiskille ja kerroin oireistani - kuumotus, hengitysvaikeudet, korvat, iho. Ei, en ollut syönyt mitään lääkkeitä pitkiin aikoihin, kyllä, osoitetietoni ovat muuttuneet, ei, kohtaus ei tullut välittömästi minkään syömisen jälkeen. Odotussali B oli seuraava askel tielläni, sinne siis. Melko heti hoitaja kutsui, sain antihistamiinin. Takaisin saliin odottamaan lääkäriä.

Olo ei juurikaan ollut muuttunut, kutina ehkä vaimeni ja myös punotus, kasvoja kuumotti edelleen ja olo oli todella epämiellyttävä. Lääkäri kutsui, istuin potilaan penkille ja lääkäri kysyi

- Jaaha, että ihottuma vaivaa?

- ... siis, ööh, ei, kun otaksun, että olisi anafylaktinen kohtaus, iho-oireet ovat siinä seassa, sanoin minä.

Kerroin oireista tarkemmin, kerroin myös aiemmista oireista, että josko niillä olisi jotain yhteyttä tähän, eli pitkään jatkunut yskä. Lääkäri sanoi, että ei niillä ole mitään yhteyttä tähän ja ei tässä nyt ihan kyllä anafylaktisia oireita ole. Juteltuamme lisää, hän vähitellen myöntyi ehdottamaani diagnoosiin.

- Kohtaus tuli kyllä aivan yllättäin, syömisestäkin oli kulunut aikaa, että mikähän mahtaa olla syynä tässä? Olisi varmaan hyvä tietää, että vastaisuudessa voisi välttää, koetin yllyttää tohtoria avautumaan anafylaktiasta.

- Eeeei sitä voi tietää, eikä sitä kannata lähteä tutkimaan, se on niin kallista, kun siinä otetaan niin paljon kokeita ja testejä ja ne voi mennä ihan pieleenkin.

Tämä lisäksi lääkäri puhui vielä muutakin käyttäen lääketieteellisiä termejä, joita en tunnistanut enkä joutanut kyselemäänkään, koska niitä tuli melko solkenaan. Hän kirjoitti reseptin, antihistamiinia. Sanoi, että hoitajalta saan vielä annoksen kortisonia.

Odoteltuani lääkkeiden vaikutusta tovin minut päästettiin lähtemään. Menin kotiin, söin loput nieriästä ja kaaduin sohvalle, johon nukahdin.

Täyttä jyvää vai ei?

Nonniin, perskules. Koska sienionneni on ollut ylimaallinen, päätin kokeilla sienimakaronilaatikon tekoa. Sienet olivat valmiina, siinä oli männynpunikki- ja herkkutattia, vaaleaorakasta, yksi iso kanttarelli ja yksi oranssirousku. Viimeisintä vain yksi siksi, koska en ollut varma lajista ja otin yhden mukaani kotio tunnistamista varten. Sepä on muuten nätti sieni, ja kun löytää niin löytää paljon.  Tässä on Wikipedian mielipide ko sienestä.

Sienet olin paistanut voissa sipulin kera, vähän mustapippuria ja ruususuolaa seassa. Mutta eipä ollut kaapissa makaronia, siis lähikauppaan askel joutuu. Kaupan hyllyltä löydän tummaa makaronia sekä täysjyvä "pikkulasagnelevy" -jotain. Silmälasit jäivät kotiin, joten kysyn myyjältä, että mitäs eroa on tummalla ja täysjyvällä? Myyjä tutkii pakkauksia ja toteaa, että eipä niillä paljoa mitään eroa ole. Pakkauksista ei siis selviä tuotteiden ero.

Jätän makaronin ostamatta, käyn kotona, otan auton alle, silmälasit taskuun ja ajan suureen markettiin. Siellä on laajempi valikoima ja törmään ensin tummaan ja täysjyvään. Täysjyvässä on 51 prosenttia täysjyväjauhoa, loput tavallista. No hemmetti, eihän se vastaa sitä kuvaa, mikä täysjyvätuotteesta itselläni on. Kun paketissa lukee täysjyvä, niin olettaa toki, että tuote on tehty täysjyvästä, eikä mistään muusta jyvästä.

Kiukku nousi. Taas meitä huijataan. Puhumattakaan siitä tummasta jyvästä, joka on kuorittu osittain ja sen verta jätetty kuorta, että väri on tumma. Ikkääskuin vaaleaa terveellisempi sitten se. Tämän otin selville netistä hetki sitten. Miksi tuotteiden pakkauksissa ei selitetä asiaa? Miksi ihmeessä pitää olla tummaa, miksei voi olla vain täysjyvää? Tumma on halvempaa, täysjyvä melkein tuplasti kalliimpaa. Mikä ihme siinä on, että käsitellympi tuote on halvempi?

Taas nousee kiukku! Prkl.

No löydän TÄYSjyvämakaronia, 100 % täyttä ja luomua vielä. Kahmaisen het'oitis kaksi pussia koppaani.

Nyt on loota uunissa, kohta syötävissäkin. Ruiskin vielä juustoa sekaan, TÄYSmaitoa ja munia ja valkosipulia.

Kohta olen itsekin TÄYS!

Maasta sinä olet tullut...

Viereisestä kuvasta voin nähdä tulevaisuuteen.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin vakavasti harkitsevani keruutuotetarkastajan koulutusta. No harkitsin, laitoin postia Kullaalla sijaitsevaan opinahjoon, kysyin: "Saako tulla?". Ja minut toivotettiin tervetulleeksi! Muut ovat jo siellä aloittaneet reilun kuukausi sitten, minä hyppään rattaille elokuulla.

Käytyäni erä- ja luonto-oppaan koulutuksen päätin, että nyt saa koulunkäynnit riittää. Vähänpä tiesin. Taas mennään ja hyvä niin. Parin vuoden kuluttua laitan ovelleni kyltin: "Tarkastaja Mäkinen". Näin viime yönä unta, että sovitin nokalleni lornjetteja, niitä vanhanaikaisia sangattomia silmälaseja - mieleni on siis valmistautumassa tulevaan titteliini tosissaan. Kunpa se valmistautuisi ankaraan opiskeluun vastaavalla hartaudella!

Taraxacum spp.

Taannoin kirjoittelin ihmisen ja maan välisestä suhteesta. Maassa on samoja aineita, kivennäisiä, suoloja, hivenaineita yms., kuin ihmisessä. Osin jopa samassa suhteessa. Eikö siis ole perin juurin loogista, että voimme korjata elimistöämme maasta tulevilla aineksilla?

Maa ruokkii kasvit ja eläimet samoin kuin ihmisetkin. Mitä kauemmaksi maasta, toisinsanoin alkulähteestä, ravintomme jalostetaan, sen vähemmän siinä on meille hyödyllisiä aineita. Ja sen enemmän siinä voi olla jopa meille myrkyllisiä aineita, kuten meille on eri medioissa kerrottu. Tässä on minulle erittäin hyvä syy lähteä opiskelemaan keruutuotetarkastajaksi. Haluan itse syödä puhtaampaa ja luonnollisempaa ruokaa ja miksikä en saamaani tietoa myös jakaisi?

Toki tarkastajan koulutukseen kuuluu paljon muutakin, kuin syötävät seikat. Niistä ehkä myöhemmin. Tällä hetkellä huolestuttaa kemianteollisuus, lääketeollisuus ja ... no, kaikki teollisuus. Kun alunperin hyviä asioita ryhdytään teollisesti tuottamaan, tulee kuvaan mukaan raha. Teollisuuden yhtiöt ovat yleensä osakeyhtiöitä, joiden päätehtävänä on tuottaa osakkeenomistajille mahdollisimman paljon voittoa. Keinoja kaihtamatta.

Ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.

ps Hyvää Juhannusta!

Jos ei huonosti, niin ei Hyvinkää

Olikohan tämä nyt Kulmakonditoria? Ihan sama, sillä esanssivissyvesi maistuu tasan samalta missä hyvänsä.

Ostin juuri kirpputorilta Maurice Messeguen kirjan Kasvisparantaja kertoo. Kirjan nimi on ehkä hiukan harhaanjohtava, sillä kirja kertoo yrttien avulla parantavan herran tarinaa, hän kertoo hoidoistaan ja muista jutuista. Takakannessa ilmoitetaan, että kirja on kautta maailman tunnettu. No, himpskatti, minkäs muun planeetan kautta sitten?

Syy kirjan hankintaan on yrttineuvojakoulutus, jossa parhaillaan olen. Juuri noin tunti sitten jätin teoriakoevastaukseni kouluttajan pöydälle. On hyvin todennäköistä, että koe ei mennyt kovin hyvin, siihen valmistautumisaika oli lyhyt ja kiireinen. No, se on täytetty. En soimaa itseäni, sillä olosuhteet ovat mitä ovat, moni muukin asia vaatii huomiotani.

Nytkin toisaalta mieluusti olisin korjaamassa autoani Pispalassa, mutta jos näin olisi, pääsisin suorittamaan yrttineuvojan tutkinnon vasta vuoden päästä, joten sikäli parasta olla täällä. Muuten ei, en pidä juurikaan Hyvinkään kaupungista. Kaupungilla liikkuessa on sellainen olo, että olen ainoa pitkätukkainen mies täällä ja voi olla, että en tahtoisi liikkua viikonloppuiltana kaupungilla. Tietysti asia saattaa olla pelkästään omassa päässäni ja johtua ties mistä.

Huomenna pyrimme tunnistamaan melko läjän yrttikasveja, jotkut niistä ovat kauppaluettelossa, jotkut eivät, jotkut silkkaa myrkkyä ja toiset eivät. Ne mitkä tunnistan oikein saan opettaa poimijoille vastaisuudessa ja muutenkin neuvojakorttiin olisi hyvä saada runsaasti lajeja, niin olisin uskottavampi keruutuoteneuvojana. Syksymmällä on marjakurssi ja vielä pitäisi etsiä muita keruutuotteita käsittelevä kurssi. Sienineuvoja olen jo. Vakavasti harkinnan alla on keruutuotetarkastajan tutkinto.

Aurinko kuitenkin paistaa täälläkin, ja ylihuomenna lähden kotiin. Ympärillä ihmiset hölisee, teinien autoista kuuluu jumpsetta, nuoret motoristit vääntävät kaasukahvaa innokkaalla otteella. Pante rei!