Haukijärven näkötornista

Tässä voi tulla niska kipeäksi. Kirjoitusasento ei ole hyvä, mutta ympäristö on mitä parhain. Olisin voinut valita hiljaisemmankin paikan, sellaisen, missä ei kuulu mitään ääniä, mutta eiköhän tuohon kosken kohinaan ole kuitenkin mukava nukahtaa.

Olen Kurussa, Riuttaskorvessa Suutarilankosken laavulla Nisun kanssa. Päivällä päätin, että johonkin on lähdettävä. Vaihtoehtoja oli pyöräily - esim Pirkkalan lenkki, 56 km - tai melonta tai sitten joku laavu, jossa pääsee istumaan tulilla. Tuli voitti. Tuntui siltä, että pitkä ilta notskin ääressä on tarpeen. Lisäksi Nisu olisi joutunut muissa vaihtoehdoissa jäämään kotiin.

Paistelin juuri puolitoistakiloisen kirjolohen. Jouduin olosuhteiden pakosta paistelemaan sen palasina pannulla, loimulohi olisi ollut parempaa, mutta varsin kelpoa on näinkin. Yhdelle ihmiselle annos on hyvinkin riittävä.

 

PARIN TUNNIN KULUTTUA

Koski vain pauhaa. Lohta on vielä jäljellä, toivottavasti säilyy aamuun. Nisukin kyllä sai osansa lohesta. Varsinaisena ruokana Nisulle oli broilerin koipi-reisisysteemi, jonka tarjoilin neidille jo aiemmin. Touhuilin omiani ja Nisu söi tipuansa - niin luulin tähän hetkeen asti. Juuri äsken nimittäin Nisu roudasi ko kananosan esille yltä päältä multaisena. Siis broitsu oli multainen. Neiti oli käynytkin hautaamassa ruokansa. Nyt hän siirsi ilmeisesti sen toiseen paikkaan, en usko että söi. Noh, koiruus on syönyt tänään jo yhden moisen elimen, eli viksu piski osaa säännöstellä syömistänsä paremmin, kuin isäntänsä, joka ahmii apetta enemmän, kuin tarvitsee.

Laavuilla on omat piirteensä ja juttunsa. Ihmiset kuskaavat kaikenlaista tarviketta vakiolaavuilleen, missä on kahvipannua, missä paistoritilää tai isoa vesikattilaa (joka muuten talvella on varsin erinomainen lumen sulatukseen!). Täälläkin on omansa. Joku on vuoleskellut 19 makkaratikkua lähipusikoitten pajuista ja pihlajista - pusikko on kuin hirvilauman jäliltä. Lisäksi varusteisiin kuuluu yksi lenkkitossu ja muutama tyhjä oluttölkki. Yritän miettiä jotain käyttöä näille emmeille.

Jos voisin, niin laittaisin tuon kosken välillä pois päältä. Kuulisin mahdollisia yölaulajia ja muita metsän ääniä. Käyn ehkä iltakävelyllä tuonnempana.

Viime sunnuntai 8.8. oli hyvä päivä. Erityisen oivallinen jopa. Aamusta julkaisimme rakkaani kanssa suhteemme virallisen aloituskuvan Facebookissa. Olemme siis ryhtyneet seurustelemaan, emme enää vain hengaile tai tapaile. Julkistamisen jälkeen riensin Pispalaan Tahmelanrantaan, jossa oli alkamassa Pispala Folk -tapahtuma jo kymmenennettä kertaa. Aluksi pelattiin potkupalloa Reinot jalassa, FC Pispalan Tohvelisankarit vastassaan Auringonnousu - kehitysvammaisten Suomen mestarijoukkue. Tämän ystävyysottelun hävisimme roimasti 5-0.

Pelin jälkeen alkoi itse Folk, toimin tapahtuman juontajana sekä esiintyjänä - Ulla-Maijan ja runoilija JK Ihalaisen kera esitimme ensimmäistä kertaa yhteisen teoksen. Ultsi tanssi, Jysky lausui ja musiikkini soi cd:ltä ja livenä. Erinomaisen oivallinen keikka, on perin juurin mukavaa soittaa ja ylipäätään tehdä jotain, joka ei ole aivan tavan juttua. Tätä lisää!

Vanha lintubongari hra Hakala ilmoitti jossain vaiheessa, että paikalla on vajaa parituhatta henkeä. Pyöristimme sen oitis kahteen tuhanteen. En heti muista olenko juontanut runsaslukuisemmalle yleisölle aiemmin. Huomasin myös, että on paljon helpompaa puhua kahdelle tuhannelle, kuin yhdelle. Etenkin jos yksi ei ole tuiki tuttu. Kaksi on jo helpompi tilanne, kolme on jo yleisö.

Nyt ryhdyn tuijottelemaan tulta. Siksihän minä täällä olen.