Edesmennyttä työtä ja sieniä

Heijaa! Prahan posteihin lisään kuvia, kunhan kerkeen. 

 TANSKA

Sunnuntai, aurinkoinen syyskeli, Muija joraa kammarissa, minulla on kasvispihvitaikina turpoomassa. Muijan lapset on isällänsä. 

Odotan innolla tulevaa viikkoa, ei enää mainoshommia Tanskaan, pääsen sieneen ainakin parina päivänä, musiikintekoa ja videon väsäämistä. Hommia, jotka olen itse valinnut ja jotka ovat sisältäpäin ohjautuneita. 

Tanskan mainoshommat alkoivat ahdistamaan. Ajattelin ensin, että mikäs niitä tehdessä, osaan kirjoittaa, minulla on ihan ok "radioääni" ja äänitystekniikkakin riittävästi hallussa. Kun perjantaina tuli 20-30 työtä, joissa dead line maanantaina klo 12.00, maanantaihin mennessä oli tullut parisenkymmentä juttua lisää, joissa deadline tiistai klo 12.00 ja eikä siinä vielä kaikki yhdelle viikolle, vuori siis kasvoi ja kasvoi, niin stressihän siitä syntyi. Viime päivinä meni aikaa siihen, että istuin vain koneen ääressä ja tuijottelin. Tällaista juuri pitää välttää, tällaisissa asioissa on masennuksen ja ahdistuksen siemenet. Päätin lopettaa homman siltä istumalta. 

Tanskalainen firma oli tyrmistynyt, ei meinannut uskoa, että lopetan tuosta noin vain. Näin oli pakko tehdä, sillä suunta oli turmiollinen. Tein hommaa puolitoista kuukautta, jos olisin vielä jatkanut, niin huonoon kuntoon olisi hermosto mennyt. Alkuviikosta pitäisi tulla sähköpostilla laskutustiedot, että saan palkkani pois. Sekään niin hääppönen, mutta toivottavasti saan sillä maksettua pari velkaani pois.




SIENET JA MUUT


Omituinen sienivuosi. Punakärpässientä en ole koskaan nähnyt näin suuresti, lampaankääpää on tosi paljon ja pulkkosieni pukkaa raivoisasti joka paikassa. Saapi nähdä mikä tulee olemaan suppiksien tila. Huomenna käyn katsomassa ainakin yhden paikan.


Sain viikko sitten sienineuvojan pätevyyden. Hiihaa! Kortista jäi uupumaan viisi kauppasientä tunnistuskokeessa tapahtuneiden hätäilyjen seurauksena, lisäksi kevään kauppasienet (korva- ja kartiohuhtasieni) luonnollisesti sekä tuoksuvalmuska. Sienitietouteni lisääntyi kurssilla huomattavasti, myös varmuus tunnistamisessa. Ensimmäinen asiakkaani, jolle tein merkinnät kangasrouskusta ja herkkutatista poimijakorttiin oli siskoni Helmi. Ajatuksissa on vetää sieniretki pispalalaisille. Saapi nähdä toteutuuko.


Nyt pihvien paistoon!




ILLEMMALLA


Pihvit olivat oivallisia, rakenne tosin hiukan hajoava, mutta kelpo.


Kävimme JK:n kotona suunnittelemassa Helsingin keikkaa, 30.10. menemme esiintymään Tuhannen ja Yhden Huoneen salille, teemana surrealismi. JK lukee runojansa, Duo Aitimus tanssii ja minä soitan. Siitä tulee hyvä.


Joo. Masennuksen jyllätessä meni luottotiedot huonoon kuntoon. Viime kesäkuussa huomasin, että Soneran laajakaista on kallis. Ryhdyinpä säätämään, sanoin liittymän irti ja tilasin Saunalahdelta uuden, halvemman ja laajemman. Sinä päivänä, kun liittymän piti astua voimaan, tuli ilmoitus, että koska luottotietoni ovat ruvella, pitäisi minun maksaa 300 euroa vakuusmaksua. No just joo.


Käännyin Dna:n puoleen. Etukäteen ei tietenkään myyjä voinut sanoa, että tuleeko joku vakuusmaksu vai ei, se kuulema päätetään tilauskohtaisesti. Niin kävi, että olisi pitänyt maksaa 500 euroa vakuutta. Just joo.


Minä en ymmärrä tätä logiikkaa. Köyhyyttään ihmisellä menee luottotiedot ja sitten kuvitellaan, että sillä ihmisellä olisi varaa maksaa kolmen tai jopa viiden sadan euron vakuusmaksuja. Hä? Joo eikun huvikseni jätin maksamatta, kyllä mulla rahaa on.


Kuvitellaanpa, että Muija-rakas ei olisi voinut tulla avukseni laajakaista-asiassa. Olisin jäänyt ilman nettiä, vain julkinen netti kirjastossa turvanani. Yhteydenpitoni muihin ihmisiin olisi hidastunut ja vaikeutunut siitä, mihin olin jo vuosien ajan tottunut. Syrjäytyminen olisi vaaninnut nurkan takana, kun ei tiedä mitä ystäville tapahtuu, mitä ympärilläni tapahtuu. Lehtiäkään ei tule, kuin ilmaisjakelut. Televisiossa ei juurikaan paikallisia uutisia näe, onneksi on sentään Radio Suomen maakuntaradiot. Ennen kaikkea se yhteydenpito ystäviin, vertaisverkoston tuki ja turva.


Rahan logiikka on rahan logiikkaa, se ei millään tavalla sivua ihmisyyttä tai inhimillisyyttä, sillä ei ole moraalia eikä etiikkaa, se haluaa vain lisää itseään, se on sekä portti että avain.

Tampereella

Eilen illalla olin vielä matkalla. Pääsimme laivaan klo 19.40. Tommi haki olutta ja turisimme niitä näitä ja sitten saunaan.

Hyttiimme mahtui juuri ja juuri neljä petiä, joista onneksi kaksi jäi tyhjäksi, hytti oli laivan pohjalla. Siellä oli kuuma ja epäviihtyisää muutenkin. Sängyllä istuminen oli hankalaa, koska yläpeti oli matalalla. Eipä siellä juuri sitten istuskeltukaan.

Saunan jälkeen Tommi johdatti meidät yökerhoon, jossa oli bändi. Tyypillisesti laivojen bändit ovat mitä sattuu, mutta tässä koin iloisen yllätyksen. Headline! -bändissä oli kaksi kosketinsoittajaa, josta toinen puhalsi välillä fonia, laulavat kitaristi ja basisti, rumpali sekä upea solisti. Nainen oli uljaan näköinen ja lauloi erittäin mallikkaasti. Vanhat funkit sun muut kuullostivat aidoilta, bändikin soitti kuin juna. Solisti heittäytyi tulkintoihin kuin syvänmeren sukeltaja. Loisto bändi omassa luokassaan. Pitemmän päälle tosin covereitten apinointi kyllä toi pahvin maun suuhun.

Aamusella oli kello liikaa. Yöunet jäi vähäiseksi, mutta aamunälkä ei onneksi ollut läsnä, sillä yöllä hra Jansson tuli avuksemme melko edulliseen viiden euron hintaan. Kerkisin hakemaan kaupasta vettä, käymään toimituksella ja sitten pitikin lähteä pois sviitistä. Tommi jäi horisontaaliseen asentoon, mutta hereille. Hänen oli määrä jatkaa junitse, minun bussilla, joten en jäänyt odottelemaan kun laiva aukesi. Bussissa oli lokoisat oltavat, väkeä vähän ja hyvä tuuletus. Nukuin.

Nukkuminen oli reissussa melko vähäistä. Joka aamu oli joku aikaisen herätyksen syy ja joka ilta joku myöhäisen riekkumisen syy. Ei se mitään, mutta aikaa myöten se kyllä söisi miestä rotan lailla. Prahassa välimatkat olivat pitkiä ja hitaita, ruuhka on pikemminkin jatkuva käsite, kuin toistuva ilmiö. Asioiden toimittamiseen menee enemmän aikaa ja vaikka syke suurkaupungissa on rivakampi, niin tietynlainen tahmeus on läsnä. Kuin unessa, jossa pitäisi juosta, mutta ei etene.

Tuntui perin autiolta Tampere, kun hyppäsin bussista ulos tänä aamuna. Vettä tihuutti ja vaikka on lauantai, niin ketään ei missään. Pispalassa ei sitäkään. Puolentoista viikon ihmisvilinän ja kehoon tahmautuvan yltiösosiaalisen läsnäolemisen jälkeen tämä tuntuu lähes maaseutumaiselta paikalta. Laukontorilta menin nro 10:n bussilla Pispalanharjulle, kuskille sanoin terve ja myös lähtiessä kiitos. Prahan ratikoissa ei kuskia edes näe. Ei varmaan minkään maan ja kaupungin ratikoissa.

Terminaltors

Aamulla kuuntelin tsekkiä, sitten englantia ja tsekkiä, tunti sitten vielä ruotsia ja arabiaa, nyt vieressä puhutaan pääasiassa Suomea. Parinkymmenen metrin päässä on Viking Amorella, seuraavan yön peti on siellä. Toivon, että myös sauna.

Ympäristön äänissä kuulee myös niitä perinteisiä terminaaliääniä. Kännisen örinää ja mahtailua. Suurehko suomalaisseurue on viettänyt hauskaa päivää Tukholmassa. No joo, olenpa itsekin ollut kännissä laivalla, mutta olin silloin niin nuori ja kiihkeä. Nämä ovat yli kuusikymppisiä. Onneksi on hytti, jossa... jaa, no niin, se on neljän hengen hytti, jossa Tommilla ja minulla on vuodepaikat. Toivoa on kuitenkin, että yö on rauhaisa. Aamu on nimittäin aikainen.

Nyt alkoi laulu. Joka ilta, kun lamppu sammuu. Nyt se loppui.
Voi olla, että kohta pääsee laivaan. Laitan koneen pois.

Kotimatkalla

Praha on takana, edessä Boeing 737-800 turvallisuustiedote. Ikkunasta näen, että keli on oivallinen, puolipilviä leijuu allamme ja aurinko valaisee myös maata.  Tsekin maaseutu näyttää hyvältä.
Vaikea saada vielä mitään kokonaista ajatusta reissusta. Ei ole mitään lopputulemaa, on vain hyvä olo ystävistä Prahassa. Ja siitä, että Praha ei lopu koskaan.

Ensimmäistä kertaa kävin hiukan kauempana, n. 15 - 20 km Prahan keskustasta. Ja nimenomaan metsässä. Kävimme katsomassa kelttiläisiä raunioita korkealla vuorella. Kiivetessämme jyrkkää polkua tuli vastaamme pieni neliskanttinen möksä (ei kuvassa...). Kurkistin sisään ikkunasta ja siellä oli keskellä tupaa tulisija, sen yllä huuva ja ympärillä korkeaselkäisiä, tukevia ja hienoja puutuoleja, lähes valtaistuimen näköisiä. Ovessa ja ikkunoissa oli kalterit ja vahvat lukot.

Kysyin myöhemmin Misalta, että tietääkö paikan, sanoi tietävänsä, mutta ei tiennyt kenen se on. Tuli nimittäin mieleen suunitelmia turistien varalle, joita ryhdymme kenties jossain vaiheessa roudaamaan Tsekkeihin. Samalla mäellä on linna ja pieni eläintarha, mutta niitä emme kerinneet nähdä.

Laskeuduimme alas ja menimme syömään vuoren juurella olevaan ravintolaan. Otin alkukeitoksi peruna-sienikeiton, jossa siis metsäsieniä. Herkullista oli se. Pääruokana söin lohipastan, joka oli kuin Amerikka, öljyinen ja mauton.  Pääruoan saaminen nokan alle kesti melko kauan, yli tunnin, onneksi ei ollut kiirus.
Kohtapa puhelin soi. Olimme hankkineet tsekkiläiset pre paid -liittymät, joten yhteydet pelasivat oivallisesti. Rekka, jonka lastia odotimmme jo maanantaina tulevaksi, tulisi parin tunnin kuluttua. Päivä oli siis torstai. No, söimme ja läksimme. Rekalla oli lastina suomalais-tsekkiläisten ystäviemme muuttokuormaa. Elämä on 80 prosenttisesti roudaamista.

Edellisenä iltana oli keikka. Paikka oli yliopiston rakennuksessa ilmeisesti opiskelijoiden oma baari, bändejä oli viisi, nistä kaksi trubaduureja. Minä ja Misa vierailimme ensin Kojoty -nimisessä prahalaisessa kantribändissä - kantri on Prahassa varsin laaja käsite, rokkabillystä folkkiin.

Soitin huuliharppujani, Misa klarinettia, sooloilimme ja keräsimme aplodeja, hymyilimme ja kumartelimme. Myöhemmin, kun viimeinen esiintyjä soitti - trubaduuri Amerikasta, asuu Prahassa - hyppäsin vielä lauteille. Pitkä soolo ja fillausta harpuilla, mainio tunnelma, soittaminen kulki perin erinomaisesti. Soiton jälkeen läksimme yöpitserian kautta yöpaikkaamme, Misan kotiin.


Eilen rekkalastin tyhjennyksen jälkeen Katariina ja Onni halusivat Ikeaan, joita Prahassa on kaksi. Matkaa tuli 10 km sinne ja ehkä 20 takaisin, sillä ajelimme suoraan erääseen intialaiseen ruokapaikkaan, Himalayaan. Kati halusi tarjota muuttoillallisen. Intialainen on aina - tai yleensä - oivallista ruokaa, nytkin se maistui. Myöhäiseksi meni palaaminen Misan kotiin.


Laskeudumme yhdessä tämän lentokoneen kanssa Skavstan kentälle epämääräisen ajan kuluttua. Sieltä bussilla Tukholmaan ja lautalle, Viking Amorellaan. Jos vain suinkin mahdollista, niin sitten saunaan. Hiuksia en ole pessyt sitten Travemunden lautan. Ei ole reissuhiuksi tämä pitkä ja paksu hiuksi. Pesun jälkeen kuivuminen kestää ja siihen ei ole ollut aikaa.

Mikulandska 6

Ahoj! Aamiainen: nuudelia, patonkia ja juustoa, yksi banaani. Kuppi espressoa. Osoite: Mikulandska 6, Praha 1, Tsekki.

Lautta lähti ekologisesti epäillyttävästä Vuosaaresta torstaina klo 17.30, kun oltiin syöty moneen kertaan pullistavia aterioita ja saunottu ja juotu, se saapui Travemundeen eilen illalla klo 20.30 paikallista aikaa. Olisimme mielummin seilanneet Gdyniaan, mutta matkaa varatessa ei ollut enää hyttejä sinne vapaana. Ajolähtö tapahtui klo 21.40, perille Prahaan saavuimme 06.00 paikallista aikaa. Minä ajoin, huh. Matka meni oikein hyvin, lopussa tietöiden vuoksi jouduimme / pääsimme kiertämään vuoriston kautta, pitkin serpentiiniteitä ja melkein eksyen.
 

Tänään lauantaina piti lähteä ystäväni Michalin bändin kanssa keikalle eteleäiseen Tsekkiin, mutta Michal sairastui ja keikka peruuntui. Perin harmilllista, olisin päässyt heittämään harppu- ja huilusoolon pariin piisiin. Reissu olisi muutenkin ollut tosi hyvä, olisi nähnyt muutakn kuin Prahan. Onneksi keskiviikkona meidät on luvattu toimittaa metsään katsomaan kelttiläisiä raunioita. Siellä olisi kuulema myös sieniä!

Laivan kaupassa kävin hankkimassa modeemikaapelin ja koin seuraavanlaisen keskustelun kaupan kassan kanssa:
- Olen aiemmin ollut laivalla ja siellä oli langaton nettiyhteys.
- Niin oli tälläkin laivalla aiemmin, mutta kun ihmiset ottivat nitä mukaansa, niin se piti lopettaa.
- Öööh, siis eihän langattomassa ole mitään mitä ottaa...
- Niin, mutta kuitenkin niitä hmiset varastivat, että kymmenestä lainatusta saatiin takaisin ehkä kolme.

Keskustelun jälkeen menin saunaan, jossa mietin mitähän mahtoi se tarkoittaa. Ehkä kyseessä oli joku lisälaite tai joku antenni, mene ja tiedä.



Odottelen Tomasin paluuta, hän lähti etsimään autolle ilmaista parkkipaikkaa, tämänhetkinen kun maksaa kaksi euroa tunti. Huh. Kun on saatu auto paikoilleen, niin sitten...!