Kotimatkalla

Praha on takana, edessä Boeing 737-800 turvallisuustiedote. Ikkunasta näen, että keli on oivallinen, puolipilviä leijuu allamme ja aurinko valaisee myös maata.  Tsekin maaseutu näyttää hyvältä.
Vaikea saada vielä mitään kokonaista ajatusta reissusta. Ei ole mitään lopputulemaa, on vain hyvä olo ystävistä Prahassa. Ja siitä, että Praha ei lopu koskaan.

Ensimmäistä kertaa kävin hiukan kauempana, n. 15 - 20 km Prahan keskustasta. Ja nimenomaan metsässä. Kävimme katsomassa kelttiläisiä raunioita korkealla vuorella. Kiivetessämme jyrkkää polkua tuli vastaamme pieni neliskanttinen möksä (ei kuvassa...). Kurkistin sisään ikkunasta ja siellä oli keskellä tupaa tulisija, sen yllä huuva ja ympärillä korkeaselkäisiä, tukevia ja hienoja puutuoleja, lähes valtaistuimen näköisiä. Ovessa ja ikkunoissa oli kalterit ja vahvat lukot.

Kysyin myöhemmin Misalta, että tietääkö paikan, sanoi tietävänsä, mutta ei tiennyt kenen se on. Tuli nimittäin mieleen suunitelmia turistien varalle, joita ryhdymme kenties jossain vaiheessa roudaamaan Tsekkeihin. Samalla mäellä on linna ja pieni eläintarha, mutta niitä emme kerinneet nähdä.

Laskeuduimme alas ja menimme syömään vuoren juurella olevaan ravintolaan. Otin alkukeitoksi peruna-sienikeiton, jossa siis metsäsieniä. Herkullista oli se. Pääruokana söin lohipastan, joka oli kuin Amerikka, öljyinen ja mauton.  Pääruoan saaminen nokan alle kesti melko kauan, yli tunnin, onneksi ei ollut kiirus.
Kohtapa puhelin soi. Olimme hankkineet tsekkiläiset pre paid -liittymät, joten yhteydet pelasivat oivallisesti. Rekka, jonka lastia odotimmme jo maanantaina tulevaksi, tulisi parin tunnin kuluttua. Päivä oli siis torstai. No, söimme ja läksimme. Rekalla oli lastina suomalais-tsekkiläisten ystäviemme muuttokuormaa. Elämä on 80 prosenttisesti roudaamista.

Edellisenä iltana oli keikka. Paikka oli yliopiston rakennuksessa ilmeisesti opiskelijoiden oma baari, bändejä oli viisi, nistä kaksi trubaduureja. Minä ja Misa vierailimme ensin Kojoty -nimisessä prahalaisessa kantribändissä - kantri on Prahassa varsin laaja käsite, rokkabillystä folkkiin.

Soitin huuliharppujani, Misa klarinettia, sooloilimme ja keräsimme aplodeja, hymyilimme ja kumartelimme. Myöhemmin, kun viimeinen esiintyjä soitti - trubaduuri Amerikasta, asuu Prahassa - hyppäsin vielä lauteille. Pitkä soolo ja fillausta harpuilla, mainio tunnelma, soittaminen kulki perin erinomaisesti. Soiton jälkeen läksimme yöpitserian kautta yöpaikkaamme, Misan kotiin.


Eilen rekkalastin tyhjennyksen jälkeen Katariina ja Onni halusivat Ikeaan, joita Prahassa on kaksi. Matkaa tuli 10 km sinne ja ehkä 20 takaisin, sillä ajelimme suoraan erääseen intialaiseen ruokapaikkaan, Himalayaan. Kati halusi tarjota muuttoillallisen. Intialainen on aina - tai yleensä - oivallista ruokaa, nytkin se maistui. Myöhäiseksi meni palaaminen Misan kotiin.


Laskeudumme yhdessä tämän lentokoneen kanssa Skavstan kentälle epämääräisen ajan kuluttua. Sieltä bussilla Tukholmaan ja lautalle, Viking Amorellaan. Jos vain suinkin mahdollista, niin sitten saunaan. Hiuksia en ole pessyt sitten Travemunden lautan. Ei ole reissuhiuksi tämä pitkä ja paksu hiuksi. Pesun jälkeen kuivuminen kestää ja siihen ei ole ollut aikaa.