Maasta sinä olet tullut...

Viereisestä kuvasta voin nähdä tulevaisuuteen.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin vakavasti harkitsevani keruutuotetarkastajan koulutusta. No harkitsin, laitoin postia Kullaalla sijaitsevaan opinahjoon, kysyin: "Saako tulla?". Ja minut toivotettiin tervetulleeksi! Muut ovat jo siellä aloittaneet reilun kuukausi sitten, minä hyppään rattaille elokuulla.

Käytyäni erä- ja luonto-oppaan koulutuksen päätin, että nyt saa koulunkäynnit riittää. Vähänpä tiesin. Taas mennään ja hyvä niin. Parin vuoden kuluttua laitan ovelleni kyltin: "Tarkastaja Mäkinen". Näin viime yönä unta, että sovitin nokalleni lornjetteja, niitä vanhanaikaisia sangattomia silmälaseja - mieleni on siis valmistautumassa tulevaan titteliini tosissaan. Kunpa se valmistautuisi ankaraan opiskeluun vastaavalla hartaudella!

Taraxacum spp.

Taannoin kirjoittelin ihmisen ja maan välisestä suhteesta. Maassa on samoja aineita, kivennäisiä, suoloja, hivenaineita yms., kuin ihmisessä. Osin jopa samassa suhteessa. Eikö siis ole perin juurin loogista, että voimme korjata elimistöämme maasta tulevilla aineksilla?

Maa ruokkii kasvit ja eläimet samoin kuin ihmisetkin. Mitä kauemmaksi maasta, toisinsanoin alkulähteestä, ravintomme jalostetaan, sen vähemmän siinä on meille hyödyllisiä aineita. Ja sen enemmän siinä voi olla jopa meille myrkyllisiä aineita, kuten meille on eri medioissa kerrottu. Tässä on minulle erittäin hyvä syy lähteä opiskelemaan keruutuotetarkastajaksi. Haluan itse syödä puhtaampaa ja luonnollisempaa ruokaa ja miksikä en saamaani tietoa myös jakaisi?

Toki tarkastajan koulutukseen kuuluu paljon muutakin, kuin syötävät seikat. Niistä ehkä myöhemmin. Tällä hetkellä huolestuttaa kemianteollisuus, lääketeollisuus ja ... no, kaikki teollisuus. Kun alunperin hyviä asioita ryhdytään teollisesti tuottamaan, tulee kuvaan mukaan raha. Teollisuuden yhtiöt ovat yleensä osakeyhtiöitä, joiden päätehtävänä on tuottaa osakkeenomistajille mahdollisimman paljon voittoa. Keinoja kaihtamatta.

Ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.

ps Hyvää Juhannusta!

Jos ei huonosti, niin ei Hyvinkää

Olikohan tämä nyt Kulmakonditoria? Ihan sama, sillä esanssivissyvesi maistuu tasan samalta missä hyvänsä.

Ostin juuri kirpputorilta Maurice Messeguen kirjan Kasvisparantaja kertoo. Kirjan nimi on ehkä hiukan harhaanjohtava, sillä kirja kertoo yrttien avulla parantavan herran tarinaa, hän kertoo hoidoistaan ja muista jutuista. Takakannessa ilmoitetaan, että kirja on kautta maailman tunnettu. No, himpskatti, minkäs muun planeetan kautta sitten?

Syy kirjan hankintaan on yrttineuvojakoulutus, jossa parhaillaan olen. Juuri noin tunti sitten jätin teoriakoevastaukseni kouluttajan pöydälle. On hyvin todennäköistä, että koe ei mennyt kovin hyvin, siihen valmistautumisaika oli lyhyt ja kiireinen. No, se on täytetty. En soimaa itseäni, sillä olosuhteet ovat mitä ovat, moni muukin asia vaatii huomiotani.

Nytkin toisaalta mieluusti olisin korjaamassa autoani Pispalassa, mutta jos näin olisi, pääsisin suorittamaan yrttineuvojan tutkinnon vasta vuoden päästä, joten sikäli parasta olla täällä. Muuten ei, en pidä juurikaan Hyvinkään kaupungista. Kaupungilla liikkuessa on sellainen olo, että olen ainoa pitkätukkainen mies täällä ja voi olla, että en tahtoisi liikkua viikonloppuiltana kaupungilla. Tietysti asia saattaa olla pelkästään omassa päässäni ja johtua ties mistä.

Huomenna pyrimme tunnistamaan melko läjän yrttikasveja, jotkut niistä ovat kauppaluettelossa, jotkut eivät, jotkut silkkaa myrkkyä ja toiset eivät. Ne mitkä tunnistan oikein saan opettaa poimijoille vastaisuudessa ja muutenkin neuvojakorttiin olisi hyvä saada runsaasti lajeja, niin olisin uskottavampi keruutuoteneuvojana. Syksymmällä on marjakurssi ja vielä pitäisi etsiä muita keruutuotteita käsittelevä kurssi. Sienineuvoja olen jo. Vakavasti harkinnan alla on keruutuotetarkastajan tutkinto.

Aurinko kuitenkin paistaa täälläkin, ja ylihuomenna lähden kotiin. Ympärillä ihmiset hölisee, teinien autoista kuuluu jumpsetta, nuoret motoristit vääntävät kaasukahvaa innokkaalla otteella. Pante rei!