Olikohan tämä nyt Kulmakonditoria? Ihan sama, sillä esanssivissyvesi maistuu tasan samalta missä hyvänsä.
Ostin juuri kirpputorilta Maurice Messeguen kirjan Kasvisparantaja kertoo. Kirjan nimi on ehkä hiukan harhaanjohtava, sillä kirja kertoo yrttien avulla parantavan herran tarinaa, hän kertoo hoidoistaan ja muista jutuista. Takakannessa ilmoitetaan, että kirja on kautta maailman tunnettu. No, himpskatti, minkäs muun planeetan kautta sitten?
Syy kirjan hankintaan on yrttineuvojakoulutus, jossa parhaillaan olen. Juuri noin tunti sitten jätin teoriakoevastaukseni kouluttajan pöydälle. On hyvin todennäköistä, että koe ei mennyt kovin hyvin, siihen valmistautumisaika oli lyhyt ja kiireinen. No, se on täytetty. En soimaa itseäni, sillä olosuhteet ovat mitä ovat, moni muukin asia vaatii huomiotani.
Nytkin toisaalta mieluusti olisin korjaamassa autoani Pispalassa, mutta jos näin olisi, pääsisin suorittamaan yrttineuvojan tutkinnon vasta vuoden päästä, joten sikäli parasta olla täällä. Muuten ei, en pidä juurikaan Hyvinkään kaupungista. Kaupungilla liikkuessa on sellainen olo, että olen ainoa pitkätukkainen mies täällä ja voi olla, että en tahtoisi liikkua viikonloppuiltana kaupungilla. Tietysti asia saattaa olla pelkästään omassa päässäni ja johtua ties mistä.
Huomenna pyrimme tunnistamaan melko läjän yrttikasveja, jotkut niistä ovat kauppaluettelossa, jotkut eivät, jotkut silkkaa myrkkyä ja toiset eivät. Ne mitkä tunnistan oikein saan opettaa poimijoille vastaisuudessa ja muutenkin neuvojakorttiin olisi hyvä saada runsaasti lajeja, niin olisin uskottavampi keruutuoteneuvojana. Syksymmällä on marjakurssi ja vielä pitäisi etsiä muita keruutuotteita käsittelevä kurssi. Sienineuvoja olen jo. Vakavasti harkinnan alla on keruutuotetarkastajan tutkinto.
Aurinko kuitenkin paistaa täälläkin, ja ylihuomenna lähden kotiin. Ympärillä ihmiset hölisee, teinien autoista kuuluu jumpsetta, nuoret motoristit vääntävät kaasukahvaa innokkaalla otteella. Pante rei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti