keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Saunasaari

Hehkuvan oranssi aurinko Pyhäjärven päällä. No, kuvassa se aurinko ei näy oranssina, mutta voinette kuvitella värin tuohon mollukkaan. Näkymä on ikkunastani järvelle päin, kaukana häämöttää Rajasilta, Nokia ja Pirkkala.

Viime lauantaina oli mainio tapahtuma Pyhäjärven Saunasaaressa. Tottakai se oli mainio, huonoa ei kannata järjestää - toimin tapahtuman pääorganisaattorina. Kyseessä oli Ratiritirallaa -niminen koko perheen talvitapahtuma, jossa väki sai ilmaista koiravaljakkokyytiä, jäägolfia, pilkkimistä ja kahvia ja maksua vastaan makkaraa. Tahmelan rannassa oli lisäksi soppaa Kurpitsatalolla ja Pispan koulun vanhempainyhdistyksen puffetti.

Tapahtuman pääjärjestäjänä toimi Pispalan Kumppanuus ja sitä myöten melkein kaikki pispalalaiset yhdistykset olivat hommissa mukana. Itse vein saareen kollega hra Helon kanssa kaminallisen puolijoukkueteltan sekä huutelin tiedotteita megafonilla.

Väkeä kävi saaressa noin 250 henkeä sen kolmen tunnin aikana, jona häppeninkiä pidettiin. Koiravaljakko oli koko ajan liikkeessä, lähes kaikki lapset pääsivät kyytiin ja joku aikuinenkin koki koirien vauhdin.

Ratiritirallaa on vanha tapahtuma, mutta viime vuosina se on pitänyt taukoa, sillä aiemmin se on ollut vasta maaliskuussa ja jäätilanne on ollut sellainen, että saareen ei ole päässyt. Nyt päätimme järjestää tämän jo helmikuussa.

Saunasaareen liittyen minulla on haave. Tätä haavetta jaoin muutamille ihmisille ja poikkeuksetta se sai myönteisen ja kannustavan vastaanoton. Haaveeni on huollettu tulipaikka ja ulkohuussi saareen. Tulipaikkoja voisi olla kaksikin. Kevyt ja pieni rakennus keskellä saarta, jossa olisi liiteri ja huussi. Polttopuut tuotaisiin esim talvella jäitä myöten tai kesällä uittamalla kolmemetrisinä tukkeina, liiterissä olisi saha ja kirves (tai muu halkomislaite). Se, että polttopuiden käyttö vaatisi hiukan omaa työtä estäisi puiden turhemman käytön.

Luulen, että paikallisilta rakennusfirmoilta ja muilta toimijoilta saisi rakennusaineet ja Pispalasta tekijät liiterirakennukseen. Polttopuiden ja huollon rahoitus vain täytyisi järjestää. Saaressa käy kestä talvet runsaasti ulkoilijoita, jotka tähän mennessä ovat laittaneet "villejä" nuotioita sinne tänne. Pari kolme vakituista paikkaa on, joten niihin kohtiin voisi tehdä "virallisemman" paikan.

Tuossa viereisessä kuvassa näette, kuinka kovasti haaveilen koirani Nisun kanssa tästä.

No tämä on nyt vain niitä Eskon utopioita, sanoisi eräskin ystäväni. Mielestäni kuitenkin varsin toteuttamiskelpoinen utopia. Tästä hyötyisivät kaikki, Pyhäjärven veneilijät, kaupunki, turistit, paikalliset yhdistykset ja yritykset, naiset, lapset ja mummot, kotieläimet, hyttyset, miehet ja papat ja muu kylän väki.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Ratiritirallaa ja muita tutkimuksia

Tulevaa talvitapahtumaa varten kävin tänään tarkistamassa jäätilanteen Tahmelanrannan ja Saunasaaren välillä ja saaren ympärillä. Loppuselvitys tarkistuskäynnistä on tässä:

Jäätä on. Jää on sijoittunut veden ja sen yllä olevan lumen väliin. Sulaa vettä on myös hieman jään päällä lumen alla, mutta ei se mitään. Moottorikelkalla tehty reitti koiravaljakkoajelua sekä ihmisten kävelyä varten tulee toimimaan varmasti kohtuullisesti.

Tervetuloa siis lauantaina 19.2. Tampereen Pispalaan Ratiritirallaa -talvitapahtumaan! Tahmelan rannasta pääsee oivallisesti  Saunasaareen, jossa tapahtuu. Koko perheelle on toimintaa, hauskaa talvista temmellystä. Illalla on aikuisille kylän baarissa ohjelmaa perinteiseen After Ski -tyyliin.

Samalla reissulla testasin juuri saamaani legendaarista Optimus nro 111 -retkikeitintä. Kyseessä on Varustelekasta käytettynä hankittu ns. bensakeitin, joka kyllä toimii muullakin, kuin bensalla. Itselläni oli polttoaineena iloisen punaista Erikoislamppuöljyä, joka vastaa valopetrolia.

Pakkasin reppuun ruisleipää ja silakkafileitä valmiiksi ruisjauhoihin sotkettuna. Opan paistinpannu ja piskuinen nuotiokattila hyppäsivät reppuun taukotakin ja istuinalustan syleilyyn. Ei ollut pakkasta juurikaan, pari astetta, pilviä taivaalla, tuuli oli ystävällisen tyyni.

Saaressa istahdin rantaan ja ryhdyin toimeen. Täytin keittimen säiliön yli puoleen väliin polttonesteellä, lirautin tilkan myös polttimon juurelle. Asetin palavan tulitikun juuressa olevaan nesteeseen - siinä on pieni sammio sitä varten. Näin esilämmitin systeemin. Kun neste oli palanut sammiosta loppuun sytytin juhlallisesti varsinaisen polttimon. Venttiili oli auki vain hiukan kun systeemi pöhähti käyntiin. Palaminen oli puhdasta, ei näkynyt valkeaa liekkiä, eikä itse asiassa muutakaan liekkiä. 

Asetin pannun keittimelle, silakat pannulle ja ruisleivät viereen odottamaan kalaisaa päällystettä. Hauska pöhinä kuului pannun alta, ei mitenkään hirveän kova ääni. Kone toimi kuin hirvi, tyylillä ja tunteella. Kohtapa nautiskelin herkullista lounasta, jälkiruoaksi laitoin kuumaa mehua.

Olen perin tyytyväinen hankintaan. Onhan se painava, puolitoista kiloa tyhjänä, mutta useasti talvella etenkin pitemmillä reissuilla tavarat kulkevat ahkiossa, jolloin se paino niin nokon nuukaa ole. Ahkiossa menee kuitenkin kaksin verroin rinkkaan verrattuna.

Laite on ymmärtääkseni myös toimintavarma, kun vain muistaa sitä joskus putsailla. Ulkonäkö on peräti hellyttävä, messinkisäiliö ja tukevaa peltiä oleva kotelo tuovat mieleen hienot Bonk -esineet. Taidetta siis! Kiitos, Ruotsi!