keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

KOHTAUS KAUPASSA

Oli perjantai, päivä oli pilvinen. Muutaman päivän olikin jo ollut aurinkoista, öisin kylmää ja päivällä liki nollassa. Kevät tulollaan ja muutoksen jo haistoi ilmassa.

Melko draamallinen aloitus tälle jutulle, joka ei suinkaan kerro keväästä.  Aamulla heräsin normaaliin aikaan, hiukan ennen yhdeksää. Laitoin hellaan tulet ja söin aamiaisen ja ryhdyin työskentelemään av-maailman parissa. Työn lomassa laitoin myös nieriän savustumaan olohuoneen uuniin.

Mainioista mainioimman kala-aterian söin klo 13.30, pelkkää savustettua nieriää, joka oli marketissa ollut tarjouksessa. Syötyäni valmistelin itseni lähtöön, olin aikeissa poiketa Pispalassa asioilla ja nauttimassa Pyynikin Näkötornilla munkkikahveet. Olin voittanut lehden arpajaisissa kymmenen kerran munkkikahvikortin, mistä olin perin iloinen.

Munkki oli munkki, tuttu myyjä iloitsi myös voittamastani lahjakortista. Poistuttuani kävin elokuvateatteri Niagaran baarissa viemässä tuttavilleni viiden hengen vapaalipun Rajaportin saunaan. Tuttavat olivat Tsekeistä, käymässä Tampereen elokuvajuhlilla ja tietenkin turisteja pitää saunottaa!

Poistuin Niagarasta ja lähdin ajamaan kotiin päin. Matkalla päätin pistäytyä eräässä suuressa rihkamakaupassa Nekalassa, josko löytyisi halpa pyykkikori. Kiertelin pitkiä käytäviä, korit olivat kuitenkin liian kalliita minulle. Mutta eurolla sain linnuille ruokaa ja toisella tuikkukynttilöitä.

Vastaan asteli tuttu pariskunta, joiden kanssa juttelin tovin. Mukavia ihmisiä ja ei oltu nähtykään pitkään aikaan. Jutellessa tunsin, että naamani alkoi punottamaan, tai siis kuumottamaan. Erkanimme, jatkoin tavaroiden katselua ja löysinkin vielä halvalla lukulaseja sekä löylymittarin. Naaman kuumotus lisääntyi ja käsiä alkoi ihmeesti kutittamaan. Vähitellen kutina levisi käsivarsiin ja kuumotus tuntui leviävän sen myötä.
 
Päätin poistua kassan kautta. Kassalla huomasin, että korvat olivat menossa lukkoon ja rintakehässä tuntui painetta. Kyllä se tästä, kun pääsen vain ulos, ajattelin. Autoon päästyäni olo ei juurikaan helpottanut.

Ajoin kotiin, jossa huomasin, että punoitan kaikkialta ja kaikkialta myös kutisen ja pientä paukamaa on iho täynnänsä. Rintakehän paine tuntui edelleen, ääni oli käheä kuin tautisella variksella. Mistähän lie kyse? Nopeasti vilkaisin netistä ja aloin aavistella anafylaktista kohtausta. Soitin terveyskeskuksen neuvontaan, sieltä kehoittivat viipymättä menemään Acutaan, eli Tampereelle päivystävälle terveysasemalle.

En lähtenyt omalla autolla, vaan onnekseni kaveri oli tulossa käymään ja häneltä saisin kyydin. Acuta ei ollutkaan enää Hatanpäällä, vaan joku oli sen minulta mitään kysymättä siirtänyt keskussairaalan yhteyteen. Astuin sisään, otin jonotusnumeron, pääsin tiskille ja kerroin oireistani - kuumotus, hengitysvaikeudet, korvat, iho. Ei, en ollut syönyt mitään lääkkeitä pitkiin aikoihin, kyllä, osoitetietoni ovat muuttuneet, ei, kohtaus ei tullut välittömästi minkään syömisen jälkeen. Odotussali B oli seuraava askel tielläni, sinne siis. Melko heti hoitaja kutsui, sain antihistamiinin. Takaisin saliin odottamaan lääkäriä.

Olo ei juurikaan ollut muuttunut, kutina ehkä vaimeni ja myös punotus, kasvoja kuumotti edelleen ja olo oli todella epämiellyttävä. Lääkäri kutsui, istuin potilaan penkille ja lääkäri kysyi

- Jaaha, että ihottuma vaivaa?

- ... siis, ööh, ei, kun otaksun, että olisi anafylaktinen kohtaus, iho-oireet ovat siinä seassa, sanoin minä.

Kerroin oireista tarkemmin, kerroin myös aiemmista oireista, että josko niillä olisi jotain yhteyttä tähän, eli pitkään jatkunut yskä. Lääkäri sanoi, että ei niillä ole mitään yhteyttä tähän ja ei tässä nyt ihan kyllä anafylaktisia oireita ole. Juteltuamme lisää, hän vähitellen myöntyi ehdottamaani diagnoosiin.

- Kohtaus tuli kyllä aivan yllättäin, syömisestäkin oli kulunut aikaa, että mikähän mahtaa olla syynä tässä? Olisi varmaan hyvä tietää, että vastaisuudessa voisi välttää, koetin yllyttää tohtoria avautumaan anafylaktiasta.

- Eeeei sitä voi tietää, eikä sitä kannata lähteä tutkimaan, se on niin kallista, kun siinä otetaan niin paljon kokeita ja testejä ja ne voi mennä ihan pieleenkin.

Tämä lisäksi lääkäri puhui vielä muutakin käyttäen lääketieteellisiä termejä, joita en tunnistanut enkä joutanut kyselemäänkään, koska niitä tuli melko solkenaan. Hän kirjoitti reseptin, antihistamiinia. Sanoi, että hoitajalta saan vielä annoksen kortisonia.

Odoteltuani lääkkeiden vaikutusta tovin minut päästettiin lähtemään. Menin kotiin, söin loput nieriästä ja kaaduin sohvalle, johon nukahdin.