Olemisesta ja ideasta

kuvan osoite: murobbs.plaza.fi

Voi vitsi, mää olen kone! Ihan totta, minulla pätkii ja minut pitää välillä sammuttaa ja käynnistää uudestaan, rebootata - ihan niinkuin kone!

Joskus olen miettinyt ankarasti mitä haluaisin tehdä. Ankara miettiminen ei ole tuottanut tulosta, niinpä olen ollut miettimättä ja hups, siinäpä se. Haluan olla. Haaveenani on tila, jossa vain olen. Tila sekä mentaalina että konkreettisena asiana, tila tilassa. Ilman velvoitteita, ilman aikataulua, juuri uudestaan käynnistettynä, pääntila formatoituna, puhtaana, avarana, terveenä.

Alkuräjähdyksen jälkeisen hiljaisuuden kaltaisessa tilassa aivot pyörittelevät vapaasti kelluvia ja sinkoilevia ajatuksen kappaleita kuin ilmakuplia kiehuvassa vedessä. Kaaosteorian mukaisesti kappaleet muodostavat toisinaan yllättäviä muodostelmia, joista jää jälki mielikuvituksen vessanseinään. Mieli ryhtyy tutkimaan vessanseinäkirjoituksia ja voi olla, että syntyy ajatus. Huomaamatta, kuin pieru kirjastossa.

Ajatus olioituu, se kasvaa - jos on kasvaakseen. Siihen saattaa liittyä muitakin jälkiä vessan seinästä, vähitellen se alkaa saamaan muotoa, ulottuvuuksia, se ottaa kontakin johonkin tilan tai tilan ulkopuoliseen muodostelmaan. Kuin kevätaamuisen leskenlehden kukka se herää eloon vaatimaan toimintaa. On syntynyt idea!

Idea parkaisee ensihuutonsa, meuhkaa ja rimpuilee, ottaa pääntilan haltuunsa. Jos olen onnekkaasti onnistunut tyhjentämään pääntilan ennen tätä syntymää, niin mahdollisuudet idean toteutumiseen käytäntöön asti ovat hyvät. Ryhdyn toimeen.

Syntymän mahdollistava fyysinen tila voi löytyä riippumatosta, nuotiopaikalta, saunasta, julkisesta liikennevälineestä, kahvilasta, Helsingistä, Muotkatuntureilta, sen likaisen lautasen ääreltä, jolta juuri on syöty intialaista ruokaa.

Sitten vain hengitellään hissukseen.