Tämä oli vielä pakko jakaa. Kuvassa risukeitin, jonka väsäsin Retki-lehdessä olleen jutun perusteella. Omassa keittimessäni käytän samaa runkoa, kuin Retki-lehdessä, eli Ikean rosteriaterinkuivainta, kyljessä alumiinisesta verhotangosta laitetut jalat, jotka muttereilla kiinni.
Vekotin toimii erinomaisesti. Polttoaineen voi kerätä lähimmältä parilta kolmelta neliömetriltä ja pieni määrä kuivaa sytykettä - tuohta - voi olla varmuudeksi mukana. Ensin pieniä risuja, sitten vahvempaa tavaraa ja vaikka käpyjä lopuksi, niin tulee hyvä hiillos.
Kattila kyllä nokeentuu, mutta niin se tekee Trangiassakin. Kaasukeitin ei nokea, mutta patruunoinensa se on perin epäekologinen. Tähän keittimeen löytyy polttoainetta melkeinpä mistä ja melkein milloin vain. Tietysti tämän voi tehdä mistä hyvänsä pelti/säilykepurkista, mutta tämä ei ruostu, ainakaan heti oitis.
Ko keittimen testauksen lisäksi melontareissu kertoi minulle kaksi asiaa:
1. Sopiva päivämatka minulle meloen on n. 5-15 km, olosuhteista riippuen.
2. Jos aallokko on korkeampi kuin kajakki, niin parempi mennä maihin.
No kertoi se kolmannenkin. Melonta, kuten myös pyöräily tai patikointi, on perin meditatiivista puuhaa. Jokaisella melanvedolla joku turha ajatus soljahtaa veden pyörteisiin, lopuksi jää jäljelle jotain, minkä tietää olevan tärkeää. Minulle jäi minun rakkaani.
Hei, satutko muistamaan mikä oli kyseisen retki-lehden numero ja vuosi jossa tuo risukeitin oli "esitelty". Kiinnostuin itsekin! :)
VastaaPoista