Tie vie

Luin juuri viimeisimmän kirjoituksen Nina Sarellin blogista, mainiota tekstiä. Muistui mieleen omat kokemukset Tansaniasta ja Lapista.

Olin entisen naiseni ja lapsen kanssa Tansaniassa tuttaviemme vieraana. Tuttavaperheessä toinen työskenteli lähetystössä ja toinen eräässä järjestössä. Hyviä ihmisiä.

Tultuamme Dar es Salamiin kävi niin onnekkaasti, että rouvalle oli tullut työmatka eteläiseen Tansaniaan ja meiltä kysyttiin halukkuuttamme mukaan. No totta vieköön, 500 km halki Tansanian autolla, en parempaa seikkailua voisi kuvitella. Lähdimme seuraavana aamuna.

Reissu sinänsä olisi pitemmänkin kirjoituksen arvoinen, mutta siitä ehkä myöhemmin. Matkalla katselin vaihtelevia seutuja, asumuksia ja maaseutua. Tuttavamme kertoilivat, kuinka tiehanke edistyy miten edistyy, mutta sen myötä saadaan syrjäseudullekin paremmat liikenneyhteydet. Mietin mitä se tarkoittaa. Toki ihmiset pääsevät liikkumaan paremmin, mutta mitäs tuosta, masaitkin edelleen kävelevät. Tavaroiden pitää liikkua! Kauppaa pitää käydä, Suomenkin bisnekselle pitää avata uria Tansanian liike-elämään! Maailma yhdenvertaistuu, kun joka paikasta saa sitä kaikkea, mitä meiltäkin. Just joo. Kenellä siihen on varaa?

Auttaako se tie kylän köyhiä ansaitsemaan leipänsä niin, että se on myös tulevaisuudessa turvattu? Vai antaako se tie mahdollisuuden ulkopuoliselle taholle tulla noukkimaan rusinat pullasta? Kyseenalaistin tien hyötyä paikallisille, mutta tuttavamme sanoivat jyrkästi, että ei noin saa sanoa, tottakai siitä on hyötyä. Jäin miettimään.

Paljon myöhemmin olin Lapissa roudaamassa erästä pariskuntaa sinne tänne. Mielenkiintoinen oli vierailu Utsjoella erään viranhaltijan talossa. Erinomaisen hirvikeiton lisäksi sain avartaa päätäni merkittävästi. Isäntä jutteli turismista ja sen haitoista. Hyötyjä ei juuri lueteltu. Aikoinaan, ennenkuin Utsjoelle rakennettiin tie, ihmiset elelivät omillaan. Riistaa riitti, poroja hoidettiin ja kalaakin oli Tenolla kaikille. Kaikki oli perin mallikkaasti, kunnes joku etelän herra päätti, että nyt autetaan köyhää Lapin kuntaa ja rakennetaan sinne tie. Just joo.

Nyt on tilanne se, että tuskin kukaan paikallisista elää kalastuksella tai metsästyksellä, turistit koirineen jahtaavat riekot kauas tunturiin, ryöstökalastavat humalapäissään Tenon tyhjäksi ja sotkevat kelkoillaan poromiesten polut, että porotkin eksyvät. Etelän matkailuyritykset korjaavat sadon turisteilta ja voi olla että joku paikallinen pääsee joskus töihin heille. Jos ylipäätään kehtaa mennä.

Isäntä oli melkoisen kettuuntunut, syystäkin. Toivotti tervetulleeksi kyllä ja vaikka turistien kanssa, mutta sen pitäisi hyödyttää paikallista ja paikallisten elinkeinoja, eikä tientuomien. Sen pitäisi olla hillittyä fiilistelyä, eikä moottoroitua ekstriimiä. Sen pitäisi kunnioittaa sitä, mitä siellä on ja toivottavasti aina tulee olemaankin ja mikä on ainakin ennen antanut leivän ihmisille. Sitä saa tulla ihastelemaan, mutta ei ryöstämään.

Mikä antaa leivän Tansanian maaseudulla? Onko se jokin, minkä tie sinne tuo, vai onko se siellä jo?