Helsinki

Vallilan Makasiineilla, satojen ihmisten keskellä, avasin koneeni ja lähetin Facebook-päivityksen sadoille ihmisille nähtäväksi. En puhunut kenenkään kanssa.

No puhuinpas, parin myyjän kanssa ja kahvilan kassan. Päivää, kiitos ja kiitos. Ostin myös eurolla suurennuslasin, josta olen haaveillut jo vuosia. Nyt erotan yksityiskohdat paremmin. Yksityiset kohdat / julkiset kohdat, minä ja tuulessa keikkuva vaahteranlehti, puisto ja päältäajettava vaahteranlehti-imuri.

Eilen olimme kulttuurisankari JK Ihalaisen sekä Duo Aitimuksen kanssa esiintymässä Nahkahousunkadulla sijaitsevassa Teatteri Arki -nimisessä juhlatilassa. Esitimme 45 minuuttisen setin runoa, musiikkia ja tanssia, väki oli perin tyytyväinen, niin olimme mekin. Tänään poistumme tästä syrjäisestä rannikkokaupungista, palaamme turvalliseen sisämaahan metsien ja järvien keskuuteen.

Teatteri Arjen kerran kuussa toistuvat teemaillat ovat ainakin näin yhden illan kokemuksella mainio juttu. Alkoholia ei tarjolla, ruokaa ja kakkua on, ystävällisiä ihmisiä ja tietysti erinomaisia esiintyjiä. Yllä linkki systeemin sivuille.



Viikonloppuisin ei intialaista, sanoi ravintoloitsija. No, okke, falafelia ranskalaisilla, kiitos. Söin juuri varsin kelpo annoksen, paitsi salaattia oli hyvin vähän. Istun ikkunapöydässä Sturenkadun varrella, ihmisiä kulkee kadulla, kävellen, busseissa, autoissa, ratikoissa. Mihin he ovat kaikki menossa? Miksi pitää sunnuntaina tuolla tavalla hyöriä? Joidenkin uskonto käskee pyhittämään lepopäivän, käskeekö se lepäämään nimenomaan sunnuntaina, vai käykö joku muu päivä? Mille se lepopäivä pitää pyhittää? Näköjään ainakin tämän sunnuntain jotkut pyhittävät työnteolle tai autolla ajamiselle. Täten pyhitän tämän päivän Tampereelle palaamiselle.

Näkemiin, Helsinki, ehkä vielä tulen käymään.