Kevät lähestyy! Aurinko paistaa vielä matalalta ja tulee vielä mataloitumaan, ärsyttävästi silmien korkeudella räkittää se, mutta joka hetki olemme lähempänä kevättä. Ensin pitää nauttia lumet ja joulut, avannot ja talviretket, sitten jonakin aamuna huomaa, että kevät on läsnä. 

Kävimme Kiuruvedellä viikonloppuna. Toiveikkaasti mukanamme oli kaksi sienikoria ja puolukkaämpäri, mutta kuta kuinkin saaliitta jäimme. Suppilovahveroa sen verran saatiin, että kastikkeen tein. 


Luontoa koimme kyllä, kuvassa on huuhkajan oksennuspallo. Sitä emme löytäneet, vaan se oli jemmattu yksityiseen autiotupaan. Pallossa näkyy luita, ehkä myyrästä, jonka Huuhkaja on pistellyt poskeensa.


Mukavaa oli muutenkin käyskennellä vieraassa metsässä, keli oli hyvä ja maisemat kohtuullisia. Maanomistaja oli korjannut talteen myrskyn kaatamaa metsää, hakkuujätteet hän poltti rikastaakseen maaperää. Maanomistaja on harrastajamikrobiologi, keskustelu väistämättä ajautui videoituihin mikroskooppikuviin. Ehkä ensi kerralla on aikataulumme joustavampi, että pääsemme näkemään moiset kuvat.

Kyläpaikkamme emännän kanssa keskustelimme armosta, armon kokemisesta. Hän koki armon kristillisenä ilmiönä, eli armo tuli hänelle Jumalasta. Armo sanana yleensä kiinnittyykin kristillisyyteen. 

Itse pohdin armon maallisempaa versiota. Kun ystäväni kuvaili armoa kokemuksena, niin tunnistin siinä tuttuja piirteitä, joita olin kohdannut pitkällisen masennukseni kaikotessa. Muutaman muun oivalluksen siivittämänä huomasin silloin, että on paljon asioita, joita minun ei tarvitse täyttää. Minun ei tarvitse olla samanlainen, kuin muut, esimerkiksi minun ei tarvitse pitää yllä protestanttista työmoraalia, jossa hengen ja mielenterveyden uhallakin tehdään töitä - eikä väliä kenelle - , vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Lakkasin pitämästä itseäni luuserina tai laiskimuksena.


Tosin en koskaan ole ollutkaan kyseenoloinen työmyyrä, olin vain ollut ehkä häpeissäni siitä, että en pysty enkä jaksa. Pystymiseni ja jaksamiseni ovat toisella suunnalla. 


Kun olin oivaltanut tämän ja sen seurauksena siivosin pöytäni - ts. järjestin tekemiseni uudestaan, oli helpotuksen tunne melkoinen. Tämä tunne ymmärtääkseni on sama, kuin Kiuruvetisen ystäväni kokema armon tunne. Hänen armonsa tulee Jumalasta, minun minusta itsestäni läheisteni tukemana ja heruttamana.


Uskonnosta ja jumaluuksista kirjoitan myöhemmin, nyt pitää mennä. Olkaa kunnolla!