Vallilan Makasiineilla, satojen ihmisten keskellä, avasin koneeni ja lähetin Facebook-päivityksen sadoille ihmisille nähtäväksi. En puhunut kenenkään kanssa.
No puhuinpas, parin myyjän kanssa ja kahvilan kassan. Päivää, kiitos ja kiitos. Ostin myös eurolla suurennuslasin, josta olen haaveillut jo vuosia. Nyt erotan yksityiskohdat paremmin. Yksityiset kohdat / julkiset kohdat, minä ja tuulessa keikkuva vaahteranlehti, puisto ja päältäajettava vaahteranlehti-imuri.
Eilen olimme kulttuurisankari JK Ihalaisen sekä Duo Aitimuksen kanssa esiintymässä Nahkahousunkadulla sijaitsevassa Teatteri Arki -nimisessä juhlatilassa. Esitimme 45 minuuttisen setin runoa, musiikkia ja tanssia, väki oli perin tyytyväinen, niin olimme mekin. Tänään poistumme tästä syrjäisestä rannikkokaupungista, palaamme turvalliseen sisämaahan metsien ja järvien keskuuteen.
Teatteri Arjen kerran kuussa toistuvat teemaillat ovat ainakin näin yhden illan kokemuksella mainio juttu. Alkoholia ei tarjolla, ruokaa ja kakkua on, ystävällisiä ihmisiä ja tietysti erinomaisia esiintyjiä. Yllä linkki systeemin sivuille.
Viikonloppuisin ei intialaista, sanoi ravintoloitsija. No, okke, falafelia ranskalaisilla, kiitos. Söin juuri varsin kelpo annoksen, paitsi salaattia oli hyvin vähän. Istun ikkunapöydässä Sturenkadun varrella, ihmisiä kulkee kadulla, kävellen, busseissa, autoissa, ratikoissa. Mihin he ovat kaikki menossa? Miksi pitää sunnuntaina tuolla tavalla hyöriä? Joidenkin uskonto käskee pyhittämään lepopäivän, käskeekö se lepäämään nimenomaan sunnuntaina, vai käykö joku muu päivä? Mille se lepopäivä pitää pyhittää? Näköjään ainakin tämän sunnuntain jotkut pyhittävät työnteolle tai autolla ajamiselle. Täten pyhitän tämän päivän Tampereelle palaamiselle.
Näkemiin, Helsinki, ehkä vielä tulen käymään.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
Paikka elämälle
Kuten tarkkaavaiset lukijat antavat itsensä ymmärtää, niin kuvassa näkyy valurautainen kehä, jonka sisällä on tuli ja päällä entisen kaupan entisen kylmälaitteen entinen ritilähylly ja sen päällä pakki ja kahvipannu. Ympärillä on hiukan lunta ja kuollutta ruohoa.
Mitä tämä tarkoittaa?
Yksi pitkäaikainen unelmani on toteutunut. Ystävällinen taho Ylöjärveltä vuokrasi minulle palan maata metsästä, saan laittaa sinne kodan, tulipaikan ja huussin. Vuokran maksan metsänhoidolla, siitä saan samalla tarvepuuta. Kerta kaikkiaan ihanteellinen ratkaisu. Paikka on Kurussa, mikä onkin hyvä, sillä pidän niistä seuduista ja tunnenkin niitä jonkin verran. Kurun maastot ovat jännittävän vaihtelevia, Mäkistä seutua, niin sanoakseni. Suota, lampareita, pikku järviä ja erilaisia metsätyyppejä, vanhoja polkuja ja metsäteitä, sientä ja marjaa. Varsin luksusta.
 |
| Se oletettu lahti |
Epämääräisen ajan kuluessa aion rakentaa paikalle sen kodan, halkaisijaltaan neljä metriä. Lisäksi rakennan tornin, josta voin tähystää ympäristöä. Tornin alle - sen yhteyteen siis - laitan huussin, tämän kompleksin sijoitan niin, että aamutoimilla istuessa voin tähystää avoimesta ovesta hakkuuaukealle. Jonkinlainen puusuoja tarvitsee myös rakentaa, pieni vaja, jossa klapien lisäksi voi säilyttää työkaluja yms, että kaikkea ei tarvitse kodassa säilöä.
On oletettavaa, että suunnitelmat muuttuvat matkalla, mutta tämä on lähtökohta. Paikasta tulee Perusleiri, josta voin singahdella Helvetinkolulle tai Seitsemiseen, Riuttaskorpeen tai muuten vain pusikkoihin. Ollakseni tasapainossa, tarvitsen erilaisia ympäristöjä. En tarkoita mitään ekstriimiä, mutta tavan kaupunki ja toisaalta tuo metsäpaikka ovat riittävän etäällä toisistaan.
Tasapainoa on järjestettävä muillakin elon alueilla. Olen toisinaan yksin, toisinaan Muijan ja lasten kanssa. Toisinaan olen ahkera ja kiireinen, toisinaan kuulen sohvan kutsun monen matkan päähän. Toisinaan sosiaaliset riennot saavat minut innostumaan, toisinaan pakenen. Näistä ei ole olemassa minulle stabiilia välimuotoa, itse asiassa en tiedä onko kellekään. Tai no, ehkä on, tiedän, että jotkut ovat tasaoloisia, viihtyvät tasaisissa olosuhteissa ja välttelevät minkäänmuotoisia vaihteluita. Huh, siinäpä ekstriimiä kerrakseen.
Joka tapauksessa Neitoperho oli kotonani, kun tulin metsästäni. Ehkä se oli nukkumassa kattovalaisimen sisällä, ehkä ei, mutta tuohon työpöydälle se laskeutui, avasi siipensä, kuin kehoittaakseen: "Ota kuva!". Otin kuvan - hemmetti, kännykkäkameralla, sillä en muuta omista tällä hetkellä. Kuvaamisen jälkeen Neito veti siipensä suppuun ja jäi odottamaan. Mietin tovin, että mitähän. Tartuin perhosta varovasti siivistä ja kyydistin sen vintille, jossa oletan sen talvehtivan. Sinne se meni. Ehkä näemme keväämmällä.
Ihan niinkuin olisi jokin ajatus tulossa tästä. Tulin metsästä ja perhonen otti minut vastaan. Perhonen kuuluu metsään... Nyt en jaksa miettiä, on jo ilta ja pitää lähteä kauppaan ruokaostoksille.
Soon moro.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kasimir Leino, Eikan veli
KUNNON MIES
Kasimir Leino, s. 1866, runo kirj. v. 1890. Äijä on Einon veli.
Runosta jätetty pois kolme säkeistöä, joissa on sellaisia sanoja, joita ei tavan ihminen nykyään ymmärrä. Enkä minäkään. Meinaan säveltää tämän. Ehkä.
kun syöt sä, mitä syötetään,
niin olet kunnon mies.
Kun uskot mitä saarnataan,
et pyri koskaan vapaampaan,
niin olet kunnon mies.
Kun katsot miehiin johtaviin,
kuin kansa katsoo jumaliin,
niin olet kunnon mies.
Kun silmät korvat ummistat
ja omantuntos laajennat,
voit olla kunnon mies.
Jos järki, tunne poljetaan,
sä ällös hiisku sanaakaan,
niin olet kunnon mies.
Lyö rintoihis ja lausu näin:
”Kun teen mä virkatehtäväin,
niin olen kunnon mies.!”
Ja sua kiittää isänmaa
haudalleskin kirjoittaa:
täss’ lepää kunnon mies!
Hän täytti miehen tehtävän,
hän näytti meille selvähän,
kuin elää kunnon mies!
Vanha vitonen.mp3
Vanha vitonen.mp3
Morot vaan! Kokeilen tässä äänitiedoston lisäämistä blogiin. Toi on yksi piisi, jonko olen tehnyt Duo Aitimukselle tanssittavaksi.
Morot vaan! Kokeilen tässä äänitiedoston lisäämistä blogiin. Toi on yksi piisi, jonko olen tehnyt Duo Aitimukselle tanssittavaksi.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Joskus asiat toimii
Aina ei mene niinkuin suunnitellaan ja joskus menee vielä paremmin. Paljon on kaikkea ja lisäksi on vielä jotain muutakin. Eipä kummempia paitsi joskus. Mitähän vielä keksis...
Aloitan keskiviikosta, sillä sitä ennen ei ollut paljoakaan muistettavaa. Kai, en muista. Keskiviikkona menimme Muijan kanssa tatuleeraukseen Nokialle. Muijalla jatkettiin köynnöstä ja minulla paranneltiin ötököitä. Paan joskus kuvat tänne.
Tatuleeraaja kertoi ystävästään, joka oli saanut erään työn yhteydessä seitsemän hehtaaria maata Kurusta. Vau, se on iso ala ja hienoa korpimaata, tiedän suunnilleen, missä ala sijaitsee. Kysyin Tatulta (nimi muutettu, myös ääni), että mahtaisiko tämä maanomistaja vuokrata minulle paria aaria, että voisin laittaa kodan, huusin ja tulipaikan. Tämä on ollut haaveeni melko monta vuotta, nyttemmin vielä aktiivisempana. Tatu lupasi kysyä. Siinä samassa soi puhelimeni.
Vanhempi herrasmies soitti ja jutteli, että niin sinulla on ollut Keltaisessa Pörssissä ilmoitus, että haluaisit maatilkun. No minulla olisi täällä Kurussa maata parikin palstaa, joista toinen voisi sopia sinulle. Ja ei hän rahaa vuokrana haluaisi, jos töitä vähän tekisit, vesurilla karsisit pusikkoa ja muuta. Herra kiesus, tämähän oli juuri sitä, mitä olin haaveillut! Ilmoituksessa en maininnut, että voisin työllä maksaa, siitä olin vain haaveillut.
Ensi viikolla menemme maanomistajan kanssa katsomaan paikkaa. Olen erittäin mielissäni. Viime viikolla palkkatukiasia - tänään aloitin hommat - ja nyt tämä pala korpea. Eipä harmita, vaikka autosta vietiin pari tärkeää ajamiseen vaikuttavaa osaa (kilvet) ja sakotkin sain (auto katsastamatta).
Elämä ottaa, elämä antaa, joskus se pettää, mutta aina se kantaa.
Nyt minä lähden kauppaan ostamaan perjantaiherkkuja.
Aloitan keskiviikosta, sillä sitä ennen ei ollut paljoakaan muistettavaa. Kai, en muista. Keskiviikkona menimme Muijan kanssa tatuleeraukseen Nokialle. Muijalla jatkettiin köynnöstä ja minulla paranneltiin ötököitä. Paan joskus kuvat tänne.
Tatuleeraaja kertoi ystävästään, joka oli saanut erään työn yhteydessä seitsemän hehtaaria maata Kurusta. Vau, se on iso ala ja hienoa korpimaata, tiedän suunnilleen, missä ala sijaitsee. Kysyin Tatulta (nimi muutettu, myös ääni), että mahtaisiko tämä maanomistaja vuokrata minulle paria aaria, että voisin laittaa kodan, huusin ja tulipaikan. Tämä on ollut haaveeni melko monta vuotta, nyttemmin vielä aktiivisempana. Tatu lupasi kysyä. Siinä samassa soi puhelimeni.
Vanhempi herrasmies soitti ja jutteli, että niin sinulla on ollut Keltaisessa Pörssissä ilmoitus, että haluaisit maatilkun. No minulla olisi täällä Kurussa maata parikin palstaa, joista toinen voisi sopia sinulle. Ja ei hän rahaa vuokrana haluaisi, jos töitä vähän tekisit, vesurilla karsisit pusikkoa ja muuta. Herra kiesus, tämähän oli juuri sitä, mitä olin haaveillut! Ilmoituksessa en maininnut, että voisin työllä maksaa, siitä olin vain haaveillut.
Ensi viikolla menemme maanomistajan kanssa katsomaan paikkaa. Olen erittäin mielissäni. Viime viikolla palkkatukiasia - tänään aloitin hommat - ja nyt tämä pala korpea. Eipä harmita, vaikka autosta vietiin pari tärkeää ajamiseen vaikuttavaa osaa (kilvet) ja sakotkin sain (auto katsastamatta).
Elämä ottaa, elämä antaa, joskus se pettää, mutta aina se kantaa.
Nyt minä lähden kauppaan ostamaan perjantaiherkkuja.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Kevät lähestyy! Aurinko paistaa vielä matalalta ja tulee vielä mataloitumaan, ärsyttävästi silmien korkeudella räkittää se, mutta joka hetki olemme lähempänä kevättä. Ensin pitää nauttia lumet ja joulut, avannot ja talviretket, sitten jonakin aamuna huomaa, että kevät on läsnä.
Kävimme Kiuruvedellä viikonloppuna. Toiveikkaasti mukanamme oli kaksi sienikoria ja puolukkaämpäri, mutta kuta kuinkin saaliitta jäimme. Suppilovahveroa sen verran saatiin, että kastikkeen tein.
Luontoa koimme kyllä, kuvassa on huuhkajan oksennuspallo. Sitä emme löytäneet, vaan se oli jemmattu yksityiseen autiotupaan. Pallossa näkyy luita, ehkä myyrästä, jonka Huuhkaja on pistellyt poskeensa.
Mukavaa oli muutenkin käyskennellä vieraassa metsässä, keli oli hyvä ja maisemat kohtuullisia. Maanomistaja oli korjannut talteen myrskyn kaatamaa metsää, hakkuujätteet hän poltti rikastaakseen maaperää. Maanomistaja on harrastajamikrobiologi, keskustelu väistämättä ajautui videoituihin mikroskooppikuviin. Ehkä ensi kerralla on aikataulumme joustavampi, että pääsemme näkemään moiset kuvat.
Kyläpaikkamme emännän kanssa keskustelimme armosta, armon kokemisesta. Hän koki armon kristillisenä ilmiönä, eli armo tuli hänelle Jumalasta. Armo sanana yleensä kiinnittyykin kristillisyyteen.
Itse pohdin armon maallisempaa versiota. Kun ystäväni kuvaili armoa kokemuksena, niin tunnistin siinä tuttuja piirteitä, joita olin kohdannut pitkällisen masennukseni kaikotessa. Muutaman muun oivalluksen siivittämänä huomasin silloin, että on paljon asioita, joita minun ei tarvitse täyttää. Minun ei tarvitse olla samanlainen, kuin muut, esimerkiksi minun ei tarvitse pitää yllä protestanttista työmoraalia, jossa hengen ja mielenterveyden uhallakin tehdään töitä - eikä väliä kenelle - , vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Lakkasin pitämästä itseäni luuserina tai laiskimuksena.
Tosin en koskaan ole ollutkaan kyseenoloinen työmyyrä, olin vain ollut ehkä häpeissäni siitä, että en pysty enkä jaksa. Pystymiseni ja jaksamiseni ovat toisella suunnalla.
Kun olin oivaltanut tämän ja sen seurauksena siivosin pöytäni - ts. järjestin tekemiseni uudestaan, oli helpotuksen tunne melkoinen. Tämä tunne ymmärtääkseni on sama, kuin Kiuruvetisen ystäväni kokema armon tunne. Hänen armonsa tulee Jumalasta, minun minusta itsestäni läheisteni tukemana ja heruttamana.
Uskonnosta ja jumaluuksista kirjoitan myöhemmin, nyt pitää mennä. Olkaa kunnolla!
Luontoa koimme kyllä, kuvassa on huuhkajan oksennuspallo. Sitä emme löytäneet, vaan se oli jemmattu yksityiseen autiotupaan. Pallossa näkyy luita, ehkä myyrästä, jonka Huuhkaja on pistellyt poskeensa.
Mukavaa oli muutenkin käyskennellä vieraassa metsässä, keli oli hyvä ja maisemat kohtuullisia. Maanomistaja oli korjannut talteen myrskyn kaatamaa metsää, hakkuujätteet hän poltti rikastaakseen maaperää. Maanomistaja on harrastajamikrobiologi, keskustelu väistämättä ajautui videoituihin mikroskooppikuviin. Ehkä ensi kerralla on aikataulumme joustavampi, että pääsemme näkemään moiset kuvat.
Itse pohdin armon maallisempaa versiota. Kun ystäväni kuvaili armoa kokemuksena, niin tunnistin siinä tuttuja piirteitä, joita olin kohdannut pitkällisen masennukseni kaikotessa. Muutaman muun oivalluksen siivittämänä huomasin silloin, että on paljon asioita, joita minun ei tarvitse täyttää. Minun ei tarvitse olla samanlainen, kuin muut, esimerkiksi minun ei tarvitse pitää yllä protestanttista työmoraalia, jossa hengen ja mielenterveyden uhallakin tehdään töitä - eikä väliä kenelle - , vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Lakkasin pitämästä itseäni luuserina tai laiskimuksena.
Tosin en koskaan ole ollutkaan kyseenoloinen työmyyrä, olin vain ollut ehkä häpeissäni siitä, että en pysty enkä jaksa. Pystymiseni ja jaksamiseni ovat toisella suunnalla.
Kun olin oivaltanut tämän ja sen seurauksena siivosin pöytäni - ts. järjestin tekemiseni uudestaan, oli helpotuksen tunne melkoinen. Tämä tunne ymmärtääkseni on sama, kuin Kiuruvetisen ystäväni kokema armon tunne. Hänen armonsa tulee Jumalasta, minun minusta itsestäni läheisteni tukemana ja heruttamana.
Uskonnosta ja jumaluuksista kirjoitan myöhemmin, nyt pitää mennä. Olkaa kunnolla!
tiistai 5. lokakuuta 2010
Virkailija ihmisten keskellä
Olin perin varautunut. Olin haalinut kokoon kaiken kärsivällisyyteni ja muut jumalalliset ominaisuuteni, kävelin rauhallisesti, koetin olla hikoilematta. Astelin toiseen kerrokseen, otin jonotusnumeron - se oli 179. Jono kulki numeron 175 kohdalla ja jo 25 minuutin kuluttua pääsin Virkalijan komeroon. Olin edelleen varautunut.
Sitten tapahtui jotain. En tiedä enkä ymmärrä vielä mitä, ehkä saan sen tietooni joskus.Virkailija tiesi asiani. Hän kyseli ensin normaalit yhteystiedot, päivitimme puhelinnumeroni ja sitten hän sanoi, että palkkatuesta oli siis kysymys? Olin eilen soittanut Työvoimaan ja kysynyt, että hoituuko tämä kysymys puhelimessa vai pitääkö tulla käymään. Ehkä puhelimessa ollut Virkailija oli laittanut tietoihini merkinnän, että olen tulossa kysymään Tietoa.
Niin, että olenko oikeutettu saamaan palkkatukea? Virkailija sanoi, että no minä näytän sinulle, katso! Katsoin näyttöruutua, enkä oikeastaan ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta lopputulema oli se, että olen oikeutettu saaman korkeinta palkkatukea täysimääräisesti vuoden verran. Virkailija jatkoi, että nythän on myös sellainen onnellinen tilanne, että Työ- ja Elinkeinokeskuksella on rahaakin runsaasti, tämähän johtuu vain vaalien läheisyydestä. Yleensä tähän aikaan vuodesta rahat ovat loppu.
Tästä äimistyneenä kävelin Ostoskeskukseen pullakahville. Nyt aion hakea työttömien Pyöräpajasta sinne eilen viemäni kolmipyöräisen polkupyörän vanteen. Se suoristettiin siellä ja se maksaa viisi euroa. Se on halpaa.
Täältä tähän, kuten täällä tavataan sanoa.
Sitten tapahtui jotain. En tiedä enkä ymmärrä vielä mitä, ehkä saan sen tietooni joskus.Virkailija tiesi asiani. Hän kyseli ensin normaalit yhteystiedot, päivitimme puhelinnumeroni ja sitten hän sanoi, että palkkatuesta oli siis kysymys? Olin eilen soittanut Työvoimaan ja kysynyt, että hoituuko tämä kysymys puhelimessa vai pitääkö tulla käymään. Ehkä puhelimessa ollut Virkailija oli laittanut tietoihini merkinnän, että olen tulossa kysymään Tietoa.
Niin, että olenko oikeutettu saamaan palkkatukea? Virkailija sanoi, että no minä näytän sinulle, katso! Katsoin näyttöruutua, enkä oikeastaan ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta lopputulema oli se, että olen oikeutettu saaman korkeinta palkkatukea täysimääräisesti vuoden verran. Virkailija jatkoi, että nythän on myös sellainen onnellinen tilanne, että Työ- ja Elinkeinokeskuksella on rahaakin runsaasti, tämähän johtuu vain vaalien läheisyydestä. Yleensä tähän aikaan vuodesta rahat ovat loppu.
Tästä äimistyneenä kävelin Ostoskeskukseen pullakahville. Nyt aion hakea työttömien Pyöräpajasta sinne eilen viemäni kolmipyöräisen polkupyörän vanteen. Se suoristettiin siellä ja se maksaa viisi euroa. Se on halpaa.
Täältä tähän, kuten täällä tavataan sanoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)